Elokuun alussa ajettiin 400. Porin Ladun maastopyöräily-yhteislenkki – lyhyt katsaus Porin Ladun pyöräilyihin

Maastopyöräilyn yhteislenkit aloitettiin 18 kilometrin lenkillä 3.4.2017 Porin metsän poluilla. Ensimmäisenä vuonna lenkeillä oli 2-9 pyöräilijää. Lenkkejä ajettiin 19, pyöräilijöiden määrä lenkeillä yhteensä 92.

Vuonna 2018 ajettiin läpi vuoden, 53 kertaa, ja osallistujamäärät vaihtelivat 5-31 välillä –   yhteensä 610 pyöräilijää.

Talvi oli runsasluminen vuonna 2019. Helmi-maaliskuussa ei ajettu lenkkejä, joten lenkkejä kertyi 42. Osallistujia oli 3-32 per lenkki, yhteensä 571.

Etanalenkit vuonna 2020

Vuonna 2020 ajettiin talvella 15.3. asti. Sitten oli koronatauko toukokuun loppuun. Kaikkiaan lenkkejä ajettiin 57, osallistujia 1-37 per lenkki ja yhteensä 1013 pyöräilijää. Keskiarvo oli 18 pyöräilijää. 20.2.2020 räntäsateiselle lenkille ei vetäjän lisäksi tullut muita. Uutuutena aloitettiin kesäkauden matalan kynnyksen “etanalenkit” eli helpoilla ja lyhyemmillä reiteillä ajetut lenkit, jotka olivat heti suosittuja, osanottajia oli yleensä 25-30.

Vuosi 2021 aloitettiin 3.1. Hiittenharjulla 29 kilometrin lenkillä, jolle osallistui 33 pyöräilijää, mikä on talvilenkkien ennätys. Helmi-maaliskuussa oli lenkkitauko. Lenkkejä ajettiin 55 ja osallistujia oli 790 eli 14,4 per lenkki. Reposaaren etanalenkille osallistui kesäkuussa ennätysmäärä eli 38 pyöräilijää.

Välillä myös gravelia – siis sorateitä

Vuoden 2022 lenkit aloitettiin huhtikuun alussa. Maanantailenkit ja Etanalenkit jatkuivat normaalisti ja lisäksi ajettiin kolme pidempää gravelpyöräilyä 70-100 km reiteillä. Yhteensä ajettiin 51 lenkkiä, joille osallistui 773 pyöräilijää, siis keskimäärin 15. Lisäksi oli 15 fatbikelenkkiä Porin kaupungin henkilöstölle kevään ja syksyn aikana.

Vuonna 2023 koronapandemian aiheuttama maastopyöräilybuumi alkoi laantua. Lenkkejä ajettiin 52 ja osallistujia oli 558 eli noin 11 pyöräilijää per lenkki. Parhaimmillaan oli 26 osallistujaa.

Vuonna 2024 ajettiin 46 lenkkiä, joille osallistui 433 pyöräilijää eli keskimäärin 9,4 osallistujaa per lenkki. Suurin osanottajamäärä oli toukokuussa Preiviikin lenkillä 19.

Tänä vuonna on 5.8. saakka ajettu 25 lenkkiä, osanottajia 237. Keskiarvo on 9,5 per lenkki.

Vuosien varrella näille lenkeille on osallistunut iso määrä maastopyöräilijöitä. Monet ovat näillä lenkeillä ”löytäneet” Porin ja lähikuntien maastopyöräilyyn sopivat polut ja jatkaneet harrastusta omatoimisesti. Lenkeillä on havaittavissa selkeä rotaatio, osanottajat vaihtuvat aika ajoin. Toki muutamia alkuvuosien pyöräilijöitä käy edelleen lenkeillä.

Pyöräily ollut osa lajikirjoa jo 1970-luvun alusta

Pyöräily on kuulunut Porin Ladun lajikirjoon koko yhdistyksen toiminta-ajan 1970-luvun alusta alkaen.  Satakunnan haastepyöräilyn merkeissä ajettiin reilu 30 vuotta vapusta juhannukseen viikoittain pyörätielenkkejä ennen maastolenkkien aloitusta.

Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin ajettiin useamman vuoden ajan kesäkaudella 3-4 pitkää 70-100 km soratielenkkiä (silloin ei kukaan puhunut gravelpyöräilystä…).

Ohjelmassa on ollut myös vuosittain viikon pyöräretki Suomen Ladun leiripäiville eri puolille Suomea. Itse osallistuin reilu kymmenen kertaa näille retkille (myös bikebacking oli silloin tuntematon termi). Lisäksi vuosikausia tehtiin kesäisin 1-2 viikonlopun pyöräretkeä eri puolille Satakuntaa.

Nyt Porin ladussa siis maastopyöräillään. Sen 5.8.2025 ajetun 400:nnen Porin Ladun maastopyöräily-yhteislenkin jälkeen on jo ajettu muutama lenkki lisää.

Talvikuva maastopyorailijoista, etualalla lenkkien vetaja, mieshenkilo kypara paassa

Jari Wiksten
maasto- ja gravel-lenkkien vetäjä (alimmassa kuvassa oikealla)

Jari on julkaissut tekstin 9.8. Facebookissa. Tähän sitä on muokattu vain hiukan, mm. otsikot lisätty.

Porin polut – juokse, hengitä, elä!

Porin Latu järjestää maksuttomia ja kaikille avoimia ohjattuja polkujuoksuja vuosittain aikaisesta keväästä jouluun. Joka toinen maanantai juostaan ryhmässä vaihtelevissa paikoissa Porin seudulla. Sydäntalvi, tammi-helmikuu, pidetään tyypillisesti taukoa, mutta säiden salliessa ja hankien huvetessa polkuja ruvetaan tallaamaan jo helmi-maaliskuussa. Polkujuoksussa juostaan nimensä mukaisesti pääasiassa poluilla, mutta juoksureitit voivat sisältää myös tie- ja metsäosuuksia. Polkujuoksua voi kokeilla tavallisilla lenkkitossuilla tai maastojuoksukengillä ja hankkia lisää varusteita harrastuksen edetessä.

Polkujuoksun hyödyt ja vinkit aloittelijoille

Polkujuoksu on mainio tapa nauttia luonnosta sekä ylläpitää omaa kuntoa ja hyvinvointia. Juokseminen poluilla kehittää kuntoa, koordinaatiokykyä ja tasapainoa. Jos kuormittavan liikunnan harrastamisesta on kulunut tovi, muistathan lähteä liikkeelle rauhallisesti ja kehoasi kuunnellen. Omatoimisilla polkujuoksulenkeillä voi esimerkiksi vuorotella kävelyä ja juoksua, eikä heti ensilenkillä tarvitse juosta tuntia putkeen. Alussa voi vaikka juosta minuutin ja kävellä sen jälkeen neljä minuuttia, minkä jälkeen juosta taas minuutin… Juoksun osuutta voi hiljalleen kasvattaa. Kun tunnin yhtäjaksoinen juoksu ei tuota ongelmia, niin kunto on riittävä Porin Ladun yhteislenkeille osallistumiseen.

Porin seudun polkujuoksumahdollisuudet

Porin seudulta löytyy paljon hyviä polkujuoksumahdollisuuksia. Helppokulkuisia merkittyjä reittejä löytyy esimerkiksi Yyteristä, Kirjurinluodosta, Joutsijärveltä, Enäjärveltä ja Porin Metsästä. Lisäksi yhteislenkkejä on järjestetty merkitsemättömillä reiteillä muun muassa Ulvilassa, Ruosniemessä, Susisuolla ja Preiviikissä. Lähialueen polkuverkostoa voi tutkia myös omatoimisesti maastokarttasovelluksilla (esim. trailmap.fi).

Polkujuoksun erityispiirteet ja varusteet

Polkuja juostessa on hyvä huomioida, että juoksu eroaa tasamaajuoksusta. Epätasaisilla ja juurakkoisilla poluilla askel on tyypillisesti lyhyempi ja maaston muotoja joutuu ennakoimaan enemmän. Reitillä lojuvat kaatuneet puut, liukkaat kivet, kosteikot tai jyrkät kalliot tuovat juoksuun omat haasteensa. Onkin hyvä huomioida, että metsässä juokseminen on raskaampaa kuin tasaisella alustalla. Lisähaasteensa tuo pimeällä juokseminen, jolloin ehdoton varuste on hyvin valaiseva otsalamppu. Otsalampun valinta on kompromissin hakemista valotehon, akunkeston, painon ja hinnan välillä. Mitä suurempi valoteho, sitä enemmän valaisin vaatii akustolta suoritustehoa, mikä nostaa painoa, hintaa tai molempia. Nyrkkisääntönä voidaan pitää 200–600 lumenin valotehon riittävän metsäpoluilla juostessa.

Hyödyllisiä varusteita polkujuoksulenkille

Muita mahdollisesti hyödyllisiä asioita mukaan otettavaksi polkujuoksulenkille ovat: kartta, kompassi, suojalasit, juomavyö, polkujuoksureppu, energiapitoinen syötävä ja ensiapuvälineet. Tyypillisimpiä ensiaputilanteita polkujuoksussa ovat nilkan nyrjähtämiset, liukastumiset, kaatumiset ja oksien aiheuttamat naarmut. Polkujuoksuun kannattaa valita hengittäviä ja istuvia, juoksuun tarkoitettuja vaatteita. Säären peittävät sukat tai pitkät trikoot suojaavat jalkoja naarmuilta. Pidemmillä lenkeillä juoksureppuun on hyvä varata myös tuulta ja vettä pitävä takki sääolosuhteiden muutosten varalle.

Yhteislenkkien vaativuusluokat

Porin Ladun yhteislenkit luokitellaan kolmeen vaativuusluokkaan: helppoon, keskivaativaan ja haastava. Helpot lenkit juostaan kirkkaassa päivänvalossa ja helposti juostavilla poluilla, kuten Kirjurinluodon ulkoilureiteillä. Helppokin lenkki juostaan, mutta se sisältää keskivaativaa lenkkiä enemmän hengähdystaukoja. Suurin osa yhteislenkeistä on keskivaativia ja tyypillisesti kestoltaan tunnista kahteen tuntiin. Keskivaativat lenkit voivat sisältää teknisesti vaativia osuuksia, kuten kivikkoisilla poluilla juoksua tai mäkiosuuksia. Kaikista haastavimmat lenkit ovat kestoltaan tai suoritusolosuhteiltaan poikkeuksellisen vaativia ja niihin osallistuminen edellyttää aiempaa harrastuneisuutta. Kaikille vaativuusluokille on kuitenkin yhteistä se, että reittien vaativimmissa osuuksissa vauhti otetaan pois vahinkojen välttämiseksi. Myös sääolosuhteet voivat muuttua äkisti lenkin aikana, jolloin helpoksi suunniteltu lenkki voi muuttua kesken kaiken haastavaksi. Rajuilman sattuessa kohdalle polkujuoksulenkki keskeytetään tai perutaan.

Polkujuoksun hyödyt ja yhteisöllisyys

Polkujuoksu johdattaa harrastajan pois kaupungin hälinästä luontoon, missä voi nauttia rauhasta ja maisemista. Maaston vaihtelevuus tekee juoksusta mielenkiintoista ja haastavaa. Jokainen lenkki on erilainen kokemus, vaikka reitti säilyisikin samana. Luonnossa liikkuminen vähentää tutkitusti stressiä ja parantaa mielialaa, minkä lisäksi uusiin paikkoihin ja reitteihin tutustuminen tuo juoksuun seikkailun tuntua. Polkujuoksuryhmät tarjoavat mahdollisuuden tavata samanhenkisiä ihmisiä ja jakaa kokemuksia muiden kanssa. Tervetuloa juoksemaan, hengittämään ja elämään Porin Ladun polkujuoksulenkeille!

Teksti ja kuvat: Eemeli Lappalainen

Joulunvietosta — kuusijuhlan puhe

Meillä kaikilla on mielipiteemme ja omat tapamme jouluna. Joulu mielletään yleensä perhejuhlaksi, jolloin ollaan suvun kanssa yhdessä, saadaan lahjoja ja annetaan lahjoja etenkin lapsille. Pöydät notkuvat herkkuja ja syödään itsemme ähkyyn. Etenkin pienten lasten perheissä saattaa joulupukki vierailla ilahduttamassa ja joitakin jopa pelottamassa. Kokemuksesta tiedän, että joskus lahjoja tuodaan säkkikaupalla. Tavaran paljoudessa huomaa sen, ettei lapsi juurikaan arvosta lahjavuoria. Paketti avataan repimällä, heitetään syrjään ja sitten avataan uusi paketti. Toisille tulee taas vain muutama paketti, joihin ollaan hyvin tyytyväisiä .

Sitten on heitä, jotka ovat töissä jouluna. He turvaavat meidän juhlamme, hoitavat sairaitamme ja laitoksissa olevia asukkaita. Tai sitten he pitävät tehtaissa uunit kuumina. Heitä odottavat lapset ja muu perhe, mutta hoitoa ja turvaa tarvitaan. Korvauksena tästä työssä oleva saa palkan lisäksi ehkä jouluruoan tai puuron. Ja pomo kehuu ja kiittelee, edes tämän kerran vuodesta. Täytyy muistaa myös heitä, jotka ovat potilaina tai asukkaina laitoksissa. Käykäämme mahdollisuuksien mukaan tervehtimässä myös heitä.

Eräs tuttavani kertoi tapauksesta Helsingissä. Hän oli hoitamassa aaton toivotun vieraan virkaa. Erääseen paikkaan hän tuli loppuillasta. Oven avasi vanhahko mies. Siinä sitten selvisi, ettei paikalla ollut muita. Keittiön pöydällä huomio kiinnittyi kinkkuun ja siinä pystyssä olevaan isoon veitseen.

Sitten on heitä, jotka viettävät joulua yksin, joko vapaaehtoisesti tai pakon sanelemana. Eräs tuttavani kertoi tapauksesta Helsingissä. Hän oli hoitamassa aaton toivotun vieraan virkaa. Erääseen paikkaan hän tuli loppuillasta. Oven avasi vanhahko mies. Siinä sitten selvisi, ettei paikalla ollut muita. Keittiön pöydällä huomio kiinnittyi kinkkuun ja siinä pystyssä olevaan isoon veitseen. Pukkia tilanne vähän arvellutti. Mutta sitten selvisi, että tämä yksinäinen mies oli halunnut aatoksi juttuseuraa ja juttua sitten piisasikin pitemmäksi aikaa, olihan paikka illan viimeinen. Kinkkuakin tuli maisteltua yhdessä.

Yksinäisyys onkin suurimpia ongelmia, joten meidän tulisi muistaa yksin olevia edes puhelulla. Nyt voimme nauttia toistemme seurasta edes tänä iltana, joten nauttikaamme siitä.

Kaiken jouluisen kiireen, tavaran paljouden ja ähkyn aikana voisimme muistaa, miksi vietämme joulua. Alun perin joulun aikoihin on vietetty vuotuista talvipäivän seisausta. Muinaisten germaanien talvijuhla tunnetaan nimellä yule. Kuukalenterin vuoksi yulen paikka vaihteli joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin Jeesuksen syntymään.

Nyt me vietämme kristillistä juhlaa. Hautausmailla muistellaan edesmenneitä sytyttämällä kynttilät haudoille. Se onkin kaunis tapa, niin sydämelle kuin silmillekin.

Toivotan kaikille meille oikein rauhallista joulua, olemme sitten töissä tai kotona, yksin tai perheen kanssa.

Matti Salo