Porin Ladun hiihtomatkalla viikolla 13 meitä oli 13, osa matkalaisista oli ensikertalaisia. Loin heti alussa yhteisen WhatsApp-ryhmän, mikä toimi hyvin. Kaikki saivat aina ilmoituksen seuraavan päivän hiihdoista, samoin yhteisistä ruokailuista. Kaikki saivat myös jakaa kuviaan ja kertoa omia kokemuksiaan. Joka päivä tuli paljon kuvia ja kertomuksia. Olimme kiinteä ryhmä, kaikki toimi, kaikkiin sai aina yhteyden ja tieto kulki. Hiihdimme paljon yhdessä, jotkut hiihtivät vielä lisäkilometrejä. Kävimme myös paljon yhdessä syömässä eri paikoissa. Jotkut jaksoivat käydä vielä illalla konserteissa ja tanssimassa.
Hiihdimme yhdessä noin 10–17,5 km pituisia matkoja päivässä. Teimme seuraavia hiihto- ja kävelylenkkejä:
Yhtenä aamupäivänä oli kova lumisade. Silloin teimme kävelylenkin, kävimme Aurora-tuvallakin. Monet lähtivät vielä iltapäivällä hiihtolenkille. Viimeisenä päivänä kaikki saivat tehdä omia hiihtolenkkejä joko yksin tai yhdessä.
Rumakurun vanhan kämpän edustalla kelpasi paistatella päivää.
Matkalla oli innostunut ja sopuisa joukko. Mukana olleille ei sattunut mitään onnettomuuksia. Ainoastaan minä jouduin käyttämään kaksi kertaa terveyspalveluja ja palasin Poriin myöhemmin eri kyydillä.
Saariselän laduilla pääsee avariin maisemiin.
Porin Ladun jokavuotinen käyntikohde on ollut vuosikymmeniä Saariselän alue kesäisin ja talvisin. Toivon, että joku nuorempi alkaisi järjestää näitä matkoja ja perinne jatkuisi vielä. Olen järjestänyt näitä matkoja jo useita vuosia ja nyt olen lopettamassa jo ikäni vuoksi. Kaikki matkat ovat olleet kivoja ja tulen varmaan kaipaamaan niitä. Itse olen käynyt Saariselällä jo 60-luvulta asti vuosittain ainakin kerran. Käyn siellä varmaan edelleenkin. Kaipaan Lapin maisemia ja rauhaa.
Isot kiitokset kaikille mukana olleille. Olitte mahtava, mukava ja tiivis ryhmä. Kaikki edellisten vuosien matkatkin ovat olleet ikimuistoisia.
Tätä kirjoittaessa nyt joulukuun alkupuoliskolla, Länsi-Suomessakin on ilahduttavasti ollut lunta maassa ja pakkasta yhtäjaksoisesti jo kolmisen viikkoa. Kävin ottamassa tuntumaa hiihtoon ensimmäisen kerran tänä talvena joulukuun toisella viikolla Hiittenharjun laduilla. Ei sitä lunta vielä kovin paksua kerrosta ollut, mutta hienoa oli Satakunnassa päästä luonnon lumelle jo tässä vaiheessa, eipä ihan tavallista moniin vuosiin. Samalla tuli ajettua sisään uusi hiihtopuku, edellinen oli jo aika kulunut ja vähän paikkailtukin, ja ostettu kun markat olivat vielä käytössä. Saa nähdä palveleeko uusi puku yhtä hyvin.
Porin Ladun hiihtoviikko Lappiin on suuntautunut Saariselän laduille jo pitkään. Itse en ole muualla Lapissa vielä hiihtänytkään, lukuun ottamatta yhtä ahkiovaellusta Hetan ja Hannukurun välillä Länsi-Lapissa. Saariselän ja UKK:n alueen latureitit kulkevat hyvin vaihtelevissa tunturi- ja metsämaisemissa. Ladut ovat hyvin hoidettuja, ja pisteenä iin päällä aivan lähellä on Suomen Latu Kiilopää, jossa myös on hiihtoviikon osallistujien mahdollista majoittua. Tänäkin vuonna yhdistys matkaa Saariselälle viikolla 13, ilmoittautuminen on tammikuun 26:nteen päivään mennessä.
Yhdistyksen toiminnasta viestitetään jatkossa myös uudella verkkosivustolla Lähellä.fi (verkko-osoitteena www.lahella.fi). Sivuston kautta verkkopalveluita käyttävät kansalaiset voivat hakea itseään kiinnostavaa toimintaa halutuilla hakuehdoilla. Sivusto on tarkoitettu yleishyödyllisen toiminnan esittelyyn. Toistaiseksi Porin Latu pyrkii ilmoittamaan tällä sivustolla toimintasuunnitelmansa mukaiset avoimet tapahtumat, joille on määritelty selkeä päivämäärä ja toteutus.
Porin Ladun vastuullisuusohjelma ja kestävän kehityksen suunnitelma koostuu hyvästä hallinnosta, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, ympäristö ja ilmastoasioista sekä turvallisesta toimintaympäristöstä. Vastuullisuus on jatkuvia tekoja ja oman toiminnan arviointia.
HYVÄ HALLINTO
Porin Latu on yleishyödyllinen yhdistys, joka rahoittaa toimintansa jäsenmaksuilla, Susisuon majan ja saunan vuokrauksilla, Porin kaupungilta anotuilla avustuksilla, sekä talkootyöstä projektikohtaisesti saaduista korvauksista. Hyvän hallinnon periaatteet ohjaavat yhdistystoimintaamme ja talouden hallintaa.
TASA-ARVO JA YHDENVERTAISUUS
Toteutamme vuosille 2024-2025 hyväksytyn suunnitelman toimenpiteitä, mm. pyrimme löytämään uusia ohjaajia Suomen Ladun alaisissa ulkoilulajeissa sekä tukemaan heidän osallistumista lajikoulutuksiin. Tapahtumamme ovat avoimia kaikille, eri lajeille tyypillisien rajojen puitteissa. Emme hyväksy epäasiallista tai syrjivää käytöstä.
Päivitämme suunnitelman kaudelle 2026-2027.
YMPÄRISTÖ- JA ILMASTOASIAT
Huomioimme ilmasto- ja ympäristökysymykset toiminnassamme. Viestitämme ja vaikutamme siihen, että ulkoilun ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman pieniä. Pyrimme järjestämään retki- ja tapahtumakohtaisesti yhteis- tai kimppakyydityksiä, pyrimme edistämään ”roskaton retkeily”-ajatusta, sekä käyttämään kokouksissa kestoastioita. Pyrimme tarjoamaan mahdollisuuden osallistua kokouksiin etäyhteydellä.
TURVALLINEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Tuomme esille retkillä ja tapahtumissa lajikohtaiset turvallisuusasiat.
Porin Ladun syysvaellus alkoi Parkanon asemalle ajellen aamuyöllä 3.9. Sieltä nelikkomme hyppäsi junaan ja VR:n lakanoihin Rovaniemelle saakka (perillä kello 11.15). Rovaniemeltä matka jatkui pian bussilla Muotkan Ruoktulle Karigasniemen tien varteen – perillä olimme puoli kuuden jälkeen. Illalla elvyimme Ruoktun isännän Hans Niittyvuopion tarjoilemaa taimensoppaa syöden ja joenvarressa ulkoillen.
Seuraava tarina on kirjoitettu illalla nukkumaan mennessä puhelimeen lyhyesti näpytellen. Siitä on kirjoitusvirheiden korjailun lisäksi muokattu vain sen verran, että se olisi jossain määrin ymmärrettävä muillekin kuin kirjoittajalle itselleen.
4.9. sunnuntai
Hyvin nukuttu yö, matkan väsymykset pois. Kello 7 jälkeen väki alkoi heräillä ja puurovesikin pian porista, 9 jälkeen siviilikassit säilöön Hansille. Pitkään kuljettiin polkua Peltojoen eteläpuolta, lounastettiin puoliltapäivin. Jatkettiin matkaa hiukan joesta loitompana, ja suunnistajien arvio joenylityspaikan läheisyydestä piti paikkansa – hiukan vielä kuljettiin rantaa ennen kuin huomattiin merkit, joista matkalla kohtaamamme Inarista tullut reissaaja oli kertonut. Ylityspaikka oli helppo – liki suvantoa ja matalaa vettä pyöreiden kivien päällä, mutta sen verran leveä joki oli siinä kohtaa, että kylmä vesi alkoi pakottaa jalkoja. Koska ei satanut, raikkaiden jalkojen kuivaamisesta sai nauttia rauhassa.
Palattiin vielä alavirtaan Lahtisen viehättävälle pienelle kämpälle. Siinäpä oli seinässä säiden piiskaamaa puuta! Sisällä olisi kuulema ollut Sinuhe egyptiläinen luettavaksi. Lahtiselta polkua Alemmalle Harrijärvelle, johon emme vielä leiriytyneet, vaan jatkoimme ylemmälle. Siellä Timon mukaan oltiin oltu 9 vuotta sitten viimeinen yö. Itse en muistanut. Kaunis paikka, teltatkin löysivät paikkansa, vaikka maasto melko muhkuraista olikin. Jokin vesilintu ui ja siivilöi ruokaa nokallaan, myöhemmin illalla iso parvi pikkulintuja pyrähteli tunturi- ja vaivaiskoivuissa. Sää mitä mainioin. Vettä pirskotteli muutamaan otteeseen vähän, mutta todella vähän. Kello nyt 21.30.
5.9. maanantai
Vähän kuhmuraiset olivat yön petipaikat. Aurinkoinen lämmin aamu. Tuulinen viileä ilta, teltat laitettiin pystyyn juuri pienen sateen alkaessa. Reitti: Aamulla lähdettiin Ylemmän Harrijärven länsirannalta Luolikkokuruun, siitä tunturikoivikkoa lounaaseen. Oikealle jäi kohta pitkähkö Honkavuoman latvajärvi. Siitä muutaman puron päässä pidettiin lounastauko.
Jokin nimeämätön satula kuljettiin, maisema muuttui tunturiylängöksi/paljakaksi. Tuuli aika tavalla, mutta pidettiin tauko rinkkojen suojassa. Siinä tavattiin myös retkellä ollut nelihenkinen perhe. Ihan yksin ei siis olla kuljettu (eilen 2 ihmistä + koira Lahtisen kämpällä). Oli aika tavalla viileää, kun Paanneojan varteen leiriydyttiin. Ihmeesti kuitenkin pieni leiriliikkuminen (ja lisävaatetus) auttoivat, eikä koko iltaa tarvinnut viettää makuupussissa.
6.9. tiistai
Päivän sää: vaihteleva. Aamu valkeni tasaisen harmaana, mikä enteili sateista. Tuuli kuitenkin toi ja vei nopeasti sekä sateen että auringon. Aurinko lämmitti kovasti ja siinä samassa saattoikin alkaa sataa, ja tuuli oli melko hyinen. Päivän erityinen: Sateenkaari. Päivän sana: mänty. Mitä milloinkin oli ”tuon männyn” luona – reitti, vessa jne. Päivän eläin: lapintiainen. Porojakin nähtiin, sopivan kaukaa. Meitä oli varoitettu hirvaitten uhitteluajasta. Paanneojalta jonkin karttaan nimeämättömän töppyrän yli, yhytettiin postipolku, joka välillä hävisi – lounas syötiin rehevässä jokilehdossa. Sen jälkeen kohtuullisen vaativa kapean mutta vuolaan joen ylitys, ensin kapeampi haara tunturikoivunrunkosiltaa pitkin, sitten se kiikkerämpi kiveltä kivelle -osasto, ja sitten Urroaivin yli. Kaksi vastaantulijaa postireitillä juuri ennen kuin itse käännyimme sieltä kohti Cevrejohkaa. Tarpin suojissa mukava kokata illalla. Pyörre! (Hetken kesti ennen kuin muistin tuosta pyörre!-merkinnästä, että joen kivien välissä muljahteli hieno pieni häränsilmä.)
7.9. keskiviikko
Sää suosinut! Ei voi muuta tämän päivän jälkeen sanoa. Kylmä (lounais)tuuli mutta poutaa, usein aurinkoistakin – ilta upea. Aamulla tyyntä ja teltat kosteita, kylmää muttei pakkasta. Puolella väestä vilunväreitä ja heräilyä yöllä, vaatteiden lisäystä vaikka meidän mielestämme ei edes ollut niin kylmä että olisi periaatteessa tarvinnut palella. Päivän eläin: poro. Yhdellä tunturiylängöllä useita laumoja. Sarvipäät seurasivat meitä tarkasti katseella mutta johdattivat laumansa sitten toiseen suuntaan. Myös riekkoparvi nähtiin (pyrähti niitä parvi eilenkin). Muita ihmiskulkijoita: pari heppua ohitettiin kauempaa, pari ihmistä ja koiraa kulki myös illalla vielä jossain majapaikkapuron toisella puolella.
Heti aamulla puron/joen ylitys, kuivin jaloin. Kuljettiin pitkähkö matka mönkijäuraa poroaidan vieressä, sen alussa kahluu: Rátnojohka ja Stuorrávzi, josta pitkäkinttuisin loikkasi kuivin jaloin. Näiden jalkahoitojen jälkeen poroaidan portista upeaan lehtoon, joka oli punaisenaan ruohokanukanmarjoja. Hieno puro pudotteli vieressämme alas koko nousun ajan. Siitä itään Geatkrbassille, jota pistelimme eteenpäin pari kolme kilometriä ennen kuin parin kivihuipun vierestä laskeuduimme alas ja ylitimme vielä purosen ennen leiripaikkaa.
8.9. torstai
Yöpymispaikka retken paras – en tainnut juuri kääntyilläkään nukkuessa. (Vasta 4.50 kävin ulkona, oli jo päivä alkanut valjeta.) Kun telttaan palattua asettauduin toiselle kyljelle, edellinen ”nukkumapakara” ilmoitti itsestään, ja koko koipea hetken jomotti – ilmeisesti se koko yön paikallaan olo.
Tänään pystyin pakkaamaan kaiken alle 2 tunnissa! Olen käyttänyt 2 t 15 min kun aikaa on ollut.
Uskomattoman hieno sää. Koko viikon lämpimin päivä, suuri osa päivästä auringonpaistetta. Välillä kuljin paitahihasillani, ja ensimmäistä kertaa alkoi tehdä mieli uimaan. Tyydyttiin kuitenkin vain kerran huuhtomaan jalat. Aamulla tupsahdin suoraan Geatkebasajajoen ylityspaikalle, sieltä hetki kuljettiin jokivartta. Hieman jokivarsikosteikkovarvikkorämmintää, ja muun muassa koivun (ja vetäjämme Timon) avustamaa akrobatiaa yhden pikku-uoman yli. Leukakin otti vähän osumaa (toiseen) koivunrunkoon, kun piti varmistaa, etten horjahda veteen vaan maahan rähmälleni. Oltiin kuultu, että ”Nirvajoki on helppo kun ensin päästään sinne”. No niin se olikin… leveähkö mutta helpohko ylitys.
Vielä yksi ylitys kuivin jaloin, kuivan maan lounas (yleensä ruokailtiin virtaavan veden äärellä), samoin ylitys juuri ennen viimeiselle leiripaikalle tuloa. Loppumatkasta oltiin yhytetty karttaan piirretty polku (mönkijäura). Selkeä mutta ankea reitti. Leiripaikan liki hirvittävästi mustikoita (ylipäänsä marjoja oli retkellämme tosi paljon, myös juolukoita, puolukoita ja variksenmarjoja; myös pari karpaloa ja lakkaakin vielä tapasin). Kyllä niitä tulikin syötyä, enempi olisi varmaan ollut jo epäterveellistä! Viimeinen retki-illallinen syötiin auringonpaisteessa mutta niin se vain viileni tämäkin lämmin päivä. Otan takin päältäni ja kömmin makuupussiin.
9.9. perjantai (tämä on kirjoitettu marraskuussa) Yöllä oli ollut pakkasta, maa ja teltat kuurassa, vesikassissa jäätä. Aamupalan ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen haikein mielin jätettiin retken viimeinen leiripaikka taaksemme ja seurattiin uraa, kunnes noin kolme kilometriä kuljettuamme tulimme asutuksen luo (välillä pysähdyttiin syömään puolukoita). Sieltä haettiin reitti tielle niin, että ettei tarvinnut kulkea kenenkään pihan läpi, ja alettiin ihmetellä missä kohdin noustaan bussiin. Varmuuden vuoksi soitettiin Eskelisen Lapinlinjoille ja saatiin kuulla, että kunhan ollaan tienvarressa ja viittilöidään kuljettajalle, hän ottaa meidät kyytiin, ja näinpä teki. Muotkan Ruoktulta nousi bussiin pari matkalla nähtyä kulkijaa. Päivällä, päiväkävelyllä ollessani maastosta palaili muuta aiemmin nähtyä väkeä.
Sauna ja kalasoppa maistuivat, ja Hansin tarinat. Unikin maistui mökin lakanoissa.
Lauantaina 10.9. noustiin Ruoktulta bussiin kello 11.15. Parkanossa 2.16, ja siitä kotiin… Öinen matkanteko (paitsi jos saa nukuttua) ei ole herkkua, mutta kauas on pitkä matka… ja reissu kokonaisuudessaan oli mitä mainion.
Yhdistyksen ulkoilutoiminnassa on menossa vaihe, jossa lähiretkien ja -kävelyjen osallistujamäärät ovat kivassa kasvussa, osallistujia on ollut keskimäärin tuplasti edelliseen vuoteen verrattuna, myös uusia vetäjiä näissä tapahtumissa on ollut. Viikoittaiset maastopyöräilyt keräsivät viime vuoden aikana yli 800 pyöräilijää yli 50 tapahtumassa. Uusinta lajiamme, polkujuoksua, järjestettiin 23 kertaa, keskimäärin noin 10 juoksijan voimin per kerta.
Viime vuonna saimme kuulla kahden pitkäaikaisen latulaisen, Reino Kuuselan ja Veikko Järven poismenosta. Veikko oli yhdistyksen perustajajäsen, ja yhdistyksen toiminnassa mukana vielä 2010-luvun loppupuolella. Hän oli myös yhdistyksen kunniajäsen. Molemmat olivat innokkaita ulkoilijoita, toimivat pitkään yhdistyksen johtokunnassa, ja Reino muun muassa yhdistyksen sihteerinä parikymmentä vuotta.
Latulainen-jäsentiedotetta on julkaistu vuodesta 1981 alkaen. Jo pitkään tiedote on ilmestynyt vain kerran vuodessa. Viime vuosina tapahtumien ilmoittelu ”netissä” eli käytännössä ”some-sivuilla” on Porin Ladullakin ollut pääsääntöinen ilmoituskanava. Olemme tiedottajien kesken myös pohtineet tulevaisuuden vaihtoehtoa Latulainen-tiedotteelle, jäsenille sähköpostitse ilmestyvää uutiskirjettä, joita lähetettäisiin esimerkiksi neljästi vuodessa. Tämän pohdinta on vasta alkuvaiheessa. Joillakin yhdistyksillä tämä viestintätapa on jo käytössä. Paperisen tiedoteversion tekeminen on vielä ollut kohtuuhintaista, mutta postituskulut lehteä kohden ovat nousseet, jopa 10 prosentilla vuosittain. Halutessaan yhdistyksen jäsen voi estää paperisen lehden postittamisen itselleen, ja lukea se verkkosivuilta. Paperinen lehti toimitetaan muutoin jatkossakin.
Porin Latu hakee jäsenistöstään seuraavaa rahastonhoitajaa nykyisen päättäessä pitkän uransa tässä roolissa tämän vuoden jälkeen. Tehtävänkuva käsittää yhdistyksen tilin kuukausittaista seurantaa ja laskujen vahvistamisia ja maksamisia. Tehtävä ei edellytä pankkitoimihenkilön ammattiosaamista tai paikkaa yhdistyksen hallituksessa. Ei edellytä sitoutumista vuosiksi, mutta mukavaa sekin olisi. Jos haluat auttaa tässä tehtävässä ulkoiluyhdistyksen toiminnan jatkumista, ota yhteyttä puheenjohtaja Timoon, p. 0400 531034 tai sähköpostilla: timpen.postit(at)pp.inet.fi.
Lehti (Satakunnan Kansa 4.6.2022) kertoi ennusteesta, jonka mukaan muovijätteen määrä luonnossa kasvaa kaksin-kolminkertaiseksi lähitulevaisuudessa. Syynä mainitaan muovin kulutuksen lisääntymisen ohella heikko kierrätysaste, muttei sovi unohtaa roskaamisen merkitystä.
Porin kaupunki ja Pidä Saaristo Siistinä ry nostavat ”roskaamis-kulttuurin” esille yläkoululaisten avulla. Sadevesikaivojen koristelu aiheeseen liittyvien tarrojen avulla saa toivottavasti kansalaiset pohtimaan yhteisen elinympäristön viihtyisyyttä ja terveellisyyttä. Monet yhteisöt eri puolilla Suomea ovat viime vuosina ottaneet tavakseen ansiokkaasti järjestää ploggailu-tapahtumia, tai roskien keruukampanjoita ulkoilureiteillä, joki- ja merialueilla, uimarannoilla jne. Tämän tyyppisille tapahtumille tuntuu valitettavasti löytyvän koko ajan enemmän tarvetta. Jopa yksityiset henkilöt ”harrastavat” nykyään omatoimisesti roskien keruuta.
Porin Latu ry suoritti tänä keväänä tienpientareiden puhdistusurakan Porin alueen valtateiden varsilla. Urakka oli nyt neljäs viiden viime vuoden aikana. Tänä vuonna roskia kerättiin noin 120 jätesäkillistä, sekä suuri määrä muuta romua, jota ei voinut säkkeihin laittaa. Tupakkarasioita, pikaruoka-, makeis- ja einespakkauksia, ”take away” -mukeja, suojamaskeja, styroksi- ja muuta muovijätettä. Eli roskaa mikä lentää auton ikkunasta tai kuormalavalta, sekä tuulen muualta lennättämää. Mm. suurten marketti- ja kauppakeskittymien läheisyys lisää selkeästi tästä syystä roskan määrää tieojissa.
Satunnaisesti kouluissa järjestetään roskien keruutalkoita. Voisiko roskien keräys koskea enemmän myös aikuisia, ja olla jopa kansalaisvelvollisuus kuten maanpuolustus? Kaukomatkailijat kehuvat vuolaasti Singaporen roskattomia katuja, mikä lienee tiukkojen lakien ja roskaamisesta säädettyjen rangaistusten ansioita. Toimisiko tämä Suomessakin?
Roska väärässä paikassa lisää roskaamista, roskainen elinympäristö ei voi olla kenellekään miellyttävä ja se myös lisää luonnon ja ihmisen pahoinvointia. Vaikka roskia kerätään ympäristöstä työn tai tapahtumien merkeissä, ei roskaaminen ole kenenkään ”kansalaisoikeus”.
Sinustako uusi Porin Ladun polkujuoksuohjaaja, vaellusopas, Muumien ulkoilukoulun ohjaaja, lumikenkäretken vetäjä tai sauvakävelyohjaaja.
Näihin kaikkiin ja noin 10 muuhun lajiin pääsee Porin Ladun kautta kouluttautumaan. Koulutuksessa lisäät lajituntemustasi, ja ohjaajana Ladun tapahtumissa kenties kartutat ryhmän johtamistaitojasi. Varmaa on että ulkoilet saman henkisessä porukassa ja saat mukavia kokemuksia. Lajikoulutus ja ulkoiluryhmien ohjaaminen voi olla myös muiden opiskelujesi tukena. Voit myös järjestää Ladun lajien puitteissa ulkoilutapahtuman, joka toimii vaikka opinnäytetyönä. Tukenasi on latuyhdistyksen kokeneet ulkoilijat, jotka ovat valmiit opastamaan ja auttamaan tarvittaessa. Lisätietoja koulutuksista suomenlatu.fi/ulkoile/koulutukset, sekä koulutukseen pääsystä Porin Ladun kautta, Timo p. 0400 531034.
Täytettyämme 50 vuotta hankimme erän laadukkaita pipoja sekä brodeerattuja Porin Latu -kangasmerkkejä vaikkapa reppuun tai takin hihaan. Osta omaksi tai lahjaksi!
Pipo on Suomessa valmistettu Sastan Muje-pipo, 100 % merinovillaa (mulesing-vapaa). Edessä on Porin Latu -brodeerausmerkki, takana Sastan merkki. Koko on yhdenkoon M.
Värit: musta, oranssi, oliivinvihreä ja keskiharmaa.
Hinnat: Pipo 37 euroa. Kangasmerkki 3 e.
Miten osto tapahtuu? Voit ostaa Pipon tai merkin useissa tapahtumissamme 1) käteisellä tai 2) maksamalla hinnan tilillemme FI58 1545 3000 1013 49, viite: 5005. Meillä ei toistaiseksi ole käytössä Mobilepay.
tai postitse: 3) Tarvittaessa toimitamme pipon (tai merkin) postitse, jolloin veloitamme lisäksi postituskulut 4 e (pipo) tai 2,20 (pelkkä merkki tai useampi). Postitoimitukset vain ennakkomaksua vastaan. Sovi ennakkoon haluamasi väri, jottet maksa sellaisesta, mikä onkin jo loppuunmyyty. Sitovan varauksen voi tehdä joko viestillä Instagramissa, Facebookissa tai Anne Sankarille spostilla: ansanka(at)gmail.com. Kerro haluamasi määrä ja väri. Sovitaan myös siitä, miten toimitamme ostokset.
Poikkeuksellinen vuosi 2020? No ainakin yhdistyksen perustamisesta tuli joulukuussa 50 vuotta. Yhdistyksen perustajat, 23 luontoliikunnasta ja retkeilystä kiinnostunutta, päättivät että Porin seudullakin on tarvetta tämän kaltaiselle yhdistykselle. Porissa toimi jo Lapinkävijöiden kerho, jonka rinnalle siis perustettiin Porin Latu ry.
Poikkeuksellinen oli vuosi myös koko maapalloa edelleenkin kurittavan pandemian vuoksi. Porin Ladunkin toimintaa tämä vaiva kosketti: tapahtumia on siirretty tai kokonaan peruttu ja osallistujamääriä rajoitettu, juhlavuotta juhlittiin vain kirjastossa olleella näyttelyllä ja kokouksia on pidetty osittain etänä. 50-vuotisjuhla siirrettiin vuodella eteenpäin. Toivotaan, että se tänä vuonna voidaan järjestää.
Suomen Latu muisti meidän juhlavuottamme sillä, että saimme Akumajan viikoksi veloituksetta käyttöön elokuun viimeisellä viikolla. Retkelle lähti sekä päiväretkeilijöitä että vaeltajia. Omakohtaisesti vaellus jäi muistiin ennen kaikkea hauskan retkiseuran ja aivan upeiden maisemien vuoksi. Etukannen kuva on yhdestä kauneimmista paikoista vaelluksella: paljakassa oleva tunturien ympäröimä laakso, joka pohjoisen suunnassa avautuu näkymältään Norjan suuntaan. Tunturipuro leirimme kohdassa leveni ja syveni lyhyeksi hetkeksi, kuin muodostaen uima-altaan. Sadekuurojen mentyä ohi ilta-aurinko näyttäytyi värjäten laakson hennosti syksyn väreillä.
Latutoiminnan parissa ja Ladun tapahtumiin osallistumalla on saanut elämyksiä Porin seudulla jo 50 vuotta. Toivomme, että sillä on edelleen paikkansa tässä muuttuvassa maailmassa.
Timo
Koko Latulainen-jäsentiedote 1/2021 luettavissa PDF-muodossa.
Porin Latu 