Muotkatuntureilla syyskuun alussa – latulaisen vaelluspäiväkirja

Porin Ladun syysvaellus alkoi Parkanon asemalle ajellen aamuyöllä 3.9. Sieltä nelikkomme hyppäsi junaan ja VR:n lakanoihin Rovaniemelle saakka (perillä kello 11.15). Rovaniemeltä matka jatkui pian bussilla Muotkan Ruoktulle Karigasniemen tien varteen – perillä olimme puoli kuuden jälkeen. Illalla elvyimme Ruoktun isännän Hans Niittyvuopion tarjoilemaa taimensoppaa syöden ja joenvarressa ulkoillen.

Seuraava tarina on kirjoitettu illalla nukkumaan mennessä puhelimeen lyhyesti näpytellen. Siitä on kirjoitusvirheiden korjailun lisäksi muokattu vain sen verran, että se olisi jossain määrin ymmärrettävä muillekin kuin kirjoittajalle itselleen.

4.9. sunnuntai

Peltojoki oikealla, vasemmalla kulkemamme polku. Taivas pilvinen, maisema syksyinen, ei kovin ruskainen vielä.


Hyvin nukuttu yö, matkan väsymykset pois. Kello 7 jälkeen väki alkoi heräillä ja puurovesikin pian porista, 9 jälkeen siviilikassit säilöön Hansille. Pitkään kuljettiin polkua Peltojoen eteläpuolta, lounastettiin puoliltapäivin. Jatkettiin matkaa hiukan joesta loitompana, ja suunnistajien arvio joenylityspaikan läheisyydestä piti paikkansa – hiukan vielä kuljettiin rantaa ennen kuin huomattiin merkit, joista matkalla kohtaamamme Inarista tullut reissaaja oli kertonut. Ylityspaikka oli helppo – liki suvantoa ja matalaa vettä pyöreiden kivien päällä, mutta sen verran leveä joki oli siinä kohtaa, että kylmä vesi alkoi pakottaa jalkoja. Koska ei satanut, raikkaiden jalkojen kuivaamisesta sai nauttia rauhassa.

Palattiin vielä alavirtaan Lahtisen viehättävälle pienelle kämpälle. Siinäpä oli seinässä säiden piiskaamaa puuta! Sisällä olisi kuulema ollut Sinuhe egyptiläinen luettavaksi. Lahtiselta polkua Alemmalle Harrijärvelle, johon emme vielä leiriytyneet, vaan jatkoimme ylemmälle. Siellä Timon mukaan oltiin oltu 9 vuotta sitten viimeinen yö. Itse en muistanut. Kaunis paikka, teltatkin löysivät paikkansa, vaikka maasto melko muhkuraista olikin. Jokin vesilintu ui ja siivilöi ruokaa nokallaan, myöhemmin illalla iso parvi pikkulintuja pyrähteli tunturi- ja vaivaiskoivuissa. Sää mitä mainioin. Vettä pirskotteli muutamaan otteeseen vähän, mutta todella vähän. Kello nyt 21.30.

5.9. maanantai

Vähän kuhmuraiset olivat yön petipaikat. Aurinkoinen lämmin aamu. Tuulinen viileä ilta, teltat laitettiin pystyyn juuri pienen sateen alkaessa. Reitti: Aamulla lähdettiin Ylemmän Harrijärven länsirannalta Luolikkokuruun, siitä tunturikoivikkoa lounaaseen. Oikealle jäi kohta pitkähkö Honkavuoman latvajärvi. Siitä muutaman puron päässä pidettiin lounastauko.

Jokin nimeämätön satula kuljettiin, maisema muuttui tunturiylängöksi/paljakaksi. Tuuli aika tavalla, mutta pidettiin tauko rinkkojen suojassa. Siinä tavattiin myös retkellä ollut nelihenkinen perhe. Ihan yksin ei siis olla kuljettu (eilen 2 ihmistä + koira Lahtisen kämpällä). Oli aika tavalla viileää, kun Paanneojan varteen leiriydyttiin. Ihmeesti kuitenkin pieni leiriliikkuminen (ja lisävaatetus) auttoivat, eikä koko iltaa tarvinnut viettää makuupussissa.

6.9. tiistai


Päivän sää: vaihteleva. Aamu valkeni tasaisen harmaana, mikä enteili sateista. Tuuli kuitenkin toi ja vei nopeasti sekä sateen että auringon. Aurinko lämmitti kovasti ja siinä samassa saattoikin alkaa sataa, ja tuuli oli melko hyinen. Päivän erityinen: Sateenkaari. Päivän sana: mänty. Mitä milloinkin oli ”tuon männyn” luona – reitti, vessa jne. Päivän eläin: lapintiainen. Porojakin nähtiin, sopivan kaukaa. Meitä oli varoitettu hirvaitten uhitteluajasta. Paanneojalta jonkin karttaan nimeämättömän töppyrän yli, yhytettiin postipolku, joka välillä hävisi – lounas syötiin rehevässä jokilehdossa. Sen jälkeen kohtuullisen vaativa kapean mutta vuolaan joen ylitys, ensin kapeampi haara tunturikoivunrunkosiltaa pitkin, sitten se kiikkerämpi kiveltä kivelle -osasto, ja sitten Urroaivin yli. Kaksi vastaantulijaa postireitillä juuri ennen kuin itse käännyimme sieltä kohti Cevrejohkaa. Tarpin suojissa mukava kokata illalla. Pyörre! (Hetken kesti ennen kuin muistin tuosta pyörre!-merkinnästä, että joen kivien välissä muljahteli hieno pieni häränsilmä.)

7.9. keskiviikko

Karua tunturiylankoa, taustalla muita pyöreälakisia tuntureita. Taivaalla pilviä, vain vähän taivasta näkyy.


Sää suosinut! Ei voi muuta tämän päivän jälkeen sanoa. Kylmä (lounais)tuuli mutta poutaa, usein aurinkoistakin – ilta upea. Aamulla tyyntä ja teltat kosteita, kylmää muttei pakkasta. Puolella väestä vilunväreitä ja heräilyä yöllä, vaatteiden lisäystä vaikka meidän mielestämme ei edes ollut niin kylmä että olisi periaatteessa tarvinnut palella. Päivän eläin: poro. Yhdellä tunturiylängöllä useita laumoja. Sarvipäät seurasivat meitä tarkasti katseella mutta johdattivat laumansa sitten toiseen suuntaan. Myös riekkoparvi nähtiin (pyrähti niitä parvi eilenkin). Muita ihmiskulkijoita: pari heppua ohitettiin kauempaa, pari ihmistä ja koiraa kulki myös illalla vielä jossain majapaikkapuron toisella puolella.

Heti aamulla puron/joen ylitys, kuivin jaloin. Kuljettiin pitkähkö matka mönkijäuraa poroaidan vieressä, sen alussa kahluu: Rátnojohka ja Stuorrávzi, josta pitkäkinttuisin loikkasi kuivin jaloin. Näiden jalkahoitojen jälkeen poroaidan portista upeaan lehtoon, joka oli punaisenaan ruohokanukanmarjoja. Hieno puro pudotteli vieressämme alas koko nousun ajan. Siitä itään Geatkrbassille, jota pistelimme eteenpäin pari kolme kilometriä ennen kuin parin kivihuipun vierestä laskeuduimme alas ja ylitimme vielä purosen ennen leiripaikkaa.

8.9. torstai

Yöpymispaikka retken paras – en tainnut juuri kääntyilläkään nukkuessa. (Vasta 4.50 kävin ulkona, oli jo päivä alkanut valjeta.) Kun telttaan palattua asettauduin toiselle kyljelle, edellinen ”nukkumapakara” ilmoitti itsestään, ja koko koipea hetken jomotti – ilmeisesti se koko yön paikallaan olo.

Tänään pystyin pakkaamaan kaiken alle 2 tunnissa! Olen käyttänyt 2 t 15 min kun aikaa on ollut.

Uskomattoman hieno sää. Koko viikon lämpimin päivä, suuri osa päivästä auringonpaistetta. Välillä kuljin paitahihasillani, ja ensimmäistä kertaa alkoi tehdä mieli uimaan. Tyydyttiin kuitenkin vain kerran huuhtomaan jalat. Aamulla tupsahdin suoraan Geatkebasajajoen ylityspaikalle, sieltä hetki kuljettiin jokivartta. Hieman jokivarsikosteikkovarvikkorämmintää, ja muun muassa koivun (ja vetäjämme Timon) avustamaa akrobatiaa yhden pikku-uoman yli. Leukakin otti vähän osumaa (toiseen) koivunrunkoon, kun piti varmistaa, etten horjahda veteen vaan maahan rähmälleni. Oltiin kuultu, että ”Nirvajoki on helppo kun ensin päästään sinne”. No niin se olikin… leveähkö mutta helpohko ylitys.

Vielä yksi ylitys kuivin jaloin, kuivan maan lounas (yleensä ruokailtiin virtaavan veden äärellä), samoin ylitys juuri ennen viimeiselle leiripaikalle tuloa. Loppumatkasta oltiin yhytetty karttaan piirretty polku (mönkijäura). Selkeä mutta ankea reitti. Leiripaikan liki hirvittävästi mustikoita (ylipäänsä marjoja oli retkellämme tosi paljon, myös juolukoita, puolukoita ja variksenmarjoja; myös pari karpaloa ja lakkaakin vielä tapasin). Kyllä niitä tulikin syötyä, enempi olisi varmaan ollut jo epäterveellistä! Viimeinen retki-illallinen syötiin auringonpaisteessa mutta niin se vain viileni tämäkin lämmin päivä. Otan takin päältäni ja kömmin makuupussiin.

9.9. perjantai (tämä on kirjoitettu marraskuussa)
Yöllä oli ollut pakkasta, maa ja teltat kuurassa, vesikassissa jäätä. Aamupalan ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen haikein mielin jätettiin retken viimeinen leiripaikka taaksemme ja seurattiin uraa, kunnes noin kolme kilometriä kuljettuamme tulimme asutuksen luo (välillä pysähdyttiin syömään puolukoita). Sieltä haettiin reitti tielle niin, että ettei tarvinnut kulkea kenenkään pihan läpi, ja alettiin ihmetellä missä kohdin noustaan bussiin. Varmuuden vuoksi soitettiin Eskelisen Lapinlinjoille ja saatiin kuulla, että kunhan ollaan tienvarressa ja viittilöidään kuljettajalle, hän ottaa meidät kyytiin, ja näinpä teki. Muotkan Ruoktulta nousi bussiin pari matkalla nähtyä kulkijaa. Päivällä, päiväkävelyllä ollessani maastosta palaili muuta aiemmin nähtyä väkeä.

Sauna ja kalasoppa maistuivat, ja Hansin tarinat. Unikin maistui mökin lakanoissa.

Lauantaina 10.9. noustiin Ruoktulta bussiin kello 11.15. Parkanossa 2.16, ja siitä kotiin… Öinen matkanteko (paitsi jos saa nukuttua) ei ole herkkua, mutta kauas on pitkä matka… ja reissu kokonaisuudessaan oli mitä mainion.

Terveisin ”Muuan kulkija”

Yhdistyksen kuulumisia vuoden 2023 alussa

Yhdistyksen ulkoilutoiminnassa on menossa vaihe, jossa lähiretkien ja -kävelyjen osallistujamäärät ovat kivassa kasvussa, osallistujia on ollut keskimäärin tuplasti edelliseen vuoteen verrattuna, myös uusia vetäjiä näissä tapahtumissa on ollut. Viikoittaiset maastopyöräilyt keräsivät viime vuoden aikana yli 800 pyöräilijää yli 50 tapahtumassa. Uusinta lajiamme, polkujuoksua, järjestettiin 23 kertaa, keskimäärin noin 10 juoksijan voimin per kerta.

Viime vuonna saimme kuulla kahden pitkäaikaisen latulaisen, Reino Kuuselan ja Veikko Järven poismenosta. Veikko oli yhdistyksen perustajajäsen, ja yhdistyksen toiminnassa mukana vielä 2010-luvun loppupuolella. Hän oli myös yhdistyksen kunniajäsen. Molemmat olivat innokkaita ulkoilijoita, toimivat pitkään yhdistyksen johtokunnassa, ja Reino muun muassa yhdistyksen sihteerinä parikymmentä vuotta.

Latulainen-jäsentiedotetta on julkaistu vuodesta 1981 alkaen. Jo pitkään tiedote on ilmestynyt vain kerran vuodessa. Viime vuosina tapahtumien ilmoittelu ”netissä” eli käytännössä ”some-sivuilla” on Porin Ladullakin ollut pääsääntöinen ilmoituskanava. Olemme tiedottajien kesken myös pohtineet tulevaisuuden vaihtoehtoa Latulainen-tiedotteelle, jäsenille sähköpostitse ilmestyvää uutiskirjettä, joita lähetettäisiin esimerkiksi neljästi vuodessa. Tämän pohdinta on vasta alkuvaiheessa. Joillakin yhdistyksillä tämä viestintätapa on jo käytössä. Paperisen tiedoteversion tekeminen on vielä ollut kohtuuhintaista, mutta postituskulut lehteä kohden ovat nousseet, jopa 10 prosentilla vuosittain. Halutessaan yhdistyksen jäsen voi estää paperisen lehden postittamisen itselleen, ja lukea se verkkosivuilta. Paperinen lehti toimitetaan muutoin jatkossakin.

                                                       Timo

Rahastonhoitajaksi yhdistykseen?

Porin Latu hakee jäsenistöstään seuraavaa rahastonhoitajaa nykyisen päättäessä pitkän uransa tässä roolissa tämän vuoden jälkeen. Tehtävänkuva käsittää yhdistyksen tilin kuukausittaista seurantaa ja laskujen vahvistamisia ja maksamisia. Tehtävä ei edellytä pankkitoimihenkilön ammattiosaamista tai paikkaa yhdistyksen hallituksessa. Ei edellytä sitoutumista vuosiksi, mutta mukavaa sekin olisi. Jos haluat auttaa tässä tehtävässä ulkoiluyhdistyksen toiminnan jatkumista, ota yhteyttä puheenjohtaja Timoon, p. 0400 531034 tai sähköpostilla: timpen.postit(at)pp.inet.fi.

Yhdistys neljättä kertaa keräämässä roskia

Lehti (Satakunnan Kansa 4.6.2022) kertoi ennusteesta, jonka mukaan muovijätteen määrä luonnossa kasvaa kaksin-kolminkertaiseksi lähitulevaisuudessa. Syynä mainitaan muovin kulutuksen lisääntymisen ohella heikko kierrätysaste, muttei sovi unohtaa roskaamisen merkitystä.

Porin kaupunki ja Pidä Saaristo Siistinä ry nostavat ”roskaamis-kulttuurin” esille yläkoululaisten avulla. Sadevesikaivojen koristelu aiheeseen liittyvien tarrojen avulla saa toivottavasti kansalaiset pohtimaan yhteisen elinympäristön viihtyisyyttä ja terveellisyyttä. Monet yhteisöt eri puolilla Suomea ovat viime vuosina ottaneet tavakseen ansiokkaasti järjestää ploggailu-tapahtumia, tai roskien keruukampanjoita ulkoilureiteillä, joki- ja merialueilla, uimarannoilla jne. Tämän tyyppisille tapahtumille tuntuu valitettavasti löytyvän koko ajan enemmän tarvetta. Jopa yksityiset henkilöt ”harrastavat” nykyään omatoimisesti roskien keruuta.

Porin Latu ry suoritti tänä keväänä tienpientareiden puhdistusurakan Porin alueen valtateiden varsilla. Urakka oli nyt neljäs viiden viime vuoden aikana. Tänä vuonna roskia kerättiin noin 120 jätesäkillistä, sekä suuri määrä muuta romua, jota ei voinut säkkeihin laittaa. Tupakkarasioita, pikaruoka-, makeis- ja einespakkauksia, ”take away” -mukeja, suojamaskeja, styroksi- ja muuta muovijätettä. Eli roskaa mikä lentää auton ikkunasta tai kuormalavalta, sekä tuulen muualta lennättämää. Mm. suurten marketti- ja kauppakeskittymien läheisyys lisää selkeästi tästä syystä roskan määrää tieojissa.

Satunnaisesti kouluissa järjestetään roskien keruutalkoita. Voisiko roskien keräys koskea enemmän myös aikuisia, ja olla jopa kansalaisvelvollisuus kuten maanpuolustus? Kaukomatkailijat kehuvat vuolaasti Singaporen roskattomia katuja, mikä lienee tiukkojen lakien ja roskaamisesta säädettyjen rangaistusten ansioita. Toimisiko tämä Suomessakin?

Roska väärässä paikassa lisää roskaamista, roskainen elinympäristö ei voi olla kenellekään miellyttävä ja se myös lisää luonnon ja ihmisen pahoinvointia. Vaikka roskia kerätään ympäristöstä työn tai tapahtumien merkeissä, ei roskaaminen ole kenenkään ”kansalaisoikeus”.

Timo Korhonen

Ohjaajaksi/retken vetäjäksi Porin Latuun?

Sinustako uusi Porin Ladun polkujuoksuohjaaja, vaellusopas, Muumien ulkoilukoulun ohjaaja, lumikenkäretken vetäjä tai sauvakävelyohjaaja.

Näihin kaikkiin ja noin 10 muuhun lajiin pääsee Porin Ladun kautta kouluttautumaan. Koulutuksessa lisäät lajituntemustasi, ja ohjaajana Ladun tapahtumissa kenties kartutat ryhmän johtamistaitojasi. Varmaa on että ulkoilet saman henkisessä porukassa ja saat mukavia kokemuksia. Lajikoulutus ja ulkoiluryhmien ohjaaminen voi olla myös muiden opiskelujesi tukena. Voit myös järjestää Ladun lajien puitteissa ulkoilutapahtuman, joka toimii vaikka opinnäytetyönä. Tukenasi on latuyhdistyksen kokeneet ulkoilijat, jotka ovat valmiit opastamaan ja auttamaan tarvittaessa. Lisätietoja koulutuksista suomenlatu.fi/ulkoile/koulutukset, sekä koulutukseen pääsystä Porin Ladun kautta, Timo p. 0400 531034.

Laadukas Porin Latu -pipo itselle tai lahjaksi

Pipovärejä, kuvassa oranssi, harmaa ja musta

Täytettyämme 50 vuotta hankimme erän laadukkaita pipoja sekä brodeerattuja Porin Latu -kangasmerkkejä vaikkapa reppuun tai takin hihaan. Osta omaksi tai lahjaksi!

Pipo on Suomessa valmistettu Sastan Muje-pipo, 100 % merinovillaa (mulesing-vapaa). Edessä on Porin Latu -brodeerausmerkki, takana Sastan merkki. Koko on yhdenkoon M.

Värit: musta, oranssi, oliivinvihreä ja keskiharmaa.

Hinnat: Pipo 37 euroa. Kangasmerkki 3 e.

Miten osto tapahtuu? Voit ostaa Pipon tai merkin useissa tapahtumissamme
1) käteisellä tai
2) maksamalla hinnan tilillemme FI58 1545 3000 1013 49, viite: 5005.
Meillä ei toistaiseksi ole käytössä Mobilepay.

tai postitse:
3) Tarvittaessa toimitamme pipon (tai merkin) postitse, jolloin veloitamme lisäksi postituskulut 4 e (pipo) tai 2,20 (pelkkä merkki tai useampi). Postitoimitukset vain ennakkomaksua vastaan. Sovi ennakkoon haluamasi väri, jottet maksa sellaisesta, mikä onkin jo loppuunmyyty. Sitovan varauksen voi tehdä joko viestillä Instagramissa, Facebookissa tai Anne Sankarille spostilla: ansanka(at)gmail.com. Kerro haluamasi määrä ja väri. Sovitaan myös siitä, miten toimitamme ostokset.

Valmistajan merkki takana (Sasta)

Puheenjohtajan tervehdys tuoreessa Latulaisessa

Poikkeuksellinen vuosi 2020? No ainakin yhdistyksen perustamisesta tuli joulukuussa 50 vuotta. Yhdistyksen perustajat, 23 luontoliikunnasta ja retkeilystä kiinnostunutta, päättivät että Porin seudullakin on tarvetta tämän kaltaiselle yhdistykselle. Porissa toimi jo Lapinkävijöiden kerho, jonka rinnalle siis perustettiin Porin Latu ry.

Poikkeuksellinen oli vuosi myös koko maapalloa edelleenkin kurittavan pandemian vuoksi. Porin Ladunkin toimintaa tämä vaiva kosketti: tapahtumia on siirretty tai kokonaan peruttu ja osallistujamääriä rajoitettu, juhlavuotta juhlittiin vain kirjastossa olleella näyttelyllä ja kokouksia on pidetty osittain etänä. 50-vuotisjuhla siirrettiin vuodella eteenpäin. Toivotaan, että se tänä vuonna voidaan järjestää.

Suomen Latu muisti meidän juhlavuottamme sillä, että saimme Akumajan viikoksi veloituksetta käyttöön elokuun viimeisellä viikolla. Retkelle lähti sekä päiväretkeilijöitä että vaeltajia. Omakohtaisesti vaellus jäi muistiin ennen kaikkea hauskan retkiseuran ja aivan upeiden maisemien vuoksi. Etukannen kuva on yhdestä kauneimmista paikoista vaelluksella: paljakassa oleva tunturien ympäröimä laakso, joka pohjoisen suunnassa avautuu näkymältään Norjan suuntaan. Tunturipuro leirimme kohdassa leveni ja syveni lyhyeksi hetkeksi, kuin muodostaen uima-altaan. Sadekuurojen mentyä ohi ilta-aurinko näyttäytyi värjäten laakson hennosti syksyn väreillä.

Latutoiminnan parissa ja Ladun tapahtumiin osallistumalla on saanut elämyksiä Porin seudulla jo 50 vuotta. Toivomme, että sillä on edelleen paikkansa tässä muuttuvassa maailmassa.

Timo

Koko Latulainen-jäsentiedote 1/2021 luettavissa PDF-muodossa.

Jatkoa… yhdistyksen toiminta/koronaepidemia

Koronaepidemian aiheuttama poikkeustila on muuttumassa rauhallisempaan suuntaan, ja maan hallitus lieventää ohjeistustaan mm. tapahtumien ja kokoontumisten suhteen. Porin latu aloittaa myös osaltaan kalenterin mukaiset toiminnat pikkuhiljaa. Viikoittaiset maastopyöräilyt alkavat kesäkuun alusta, ja 5.6. järjestetään myös yö-kävely Susisuon majalle. Tapahtumiin pitää edelleen osallistua vain terveenä, huolehtia sopivista turvaväleistä ja toimia muutenkin hallituksen suosituksien mukaan.

Susisuon majaa annetaan 1.6. alkaen taas vuokrauskäyttöön. Vuokranottajan pitää osaltaan noudattaa annetuja kokoontumisrajoituksia, ja huolehtia siitä että käyttämänsä tilat jäävät vuokra-ajan jälkeen puhtaaksi.

Yhdistyksen toiminta koronaepidemia-aikana

Myös Porin Ladun toiminnassa halutaan ottaa huomioon kuluvan epidemian leviämisen hidastaminen. Yhdistyksen toimintakalenterin huhti-toukokuun tapahtumat perutaan/siirretään myöhempään ajankohtaan. Myös toimintakeskuksen vuokraaminen ulkopuoliseen käyttöön samana ajankohtana ei ole mahdollista. Seuraamme viranomaisten ohjeiden ja suosituksien muutoksia.

Poikkeuksena on sopimus valtateiden pientareiden siivousurakasta, joka toteutetaan pääosin huhtikuun aikana. Tässäkin ryhmäkoot pidetään pieninä ja vältetään lähikontakteja. Tähän urakkaan mahtuu hyvin uusia tekijöitä, yhteys Timoon p. 0400 531034.

Epidemiasta huolimatta toivotaan kaikille terveyttä, ulkoilun riemua ja iloa keväisen luonnon heräämisestä.

Rakkaudella porilaisille

Yhdistyksen toimintavuosi 2020 on osittain poikkeuksellinen, johtuen tasavuosikymmenten täyttymisestä. 50 vuotta toimintaa Porin ja ympäristöseudun väestön liikuttamiseksi toki ansaitseekin jotain erilaista.

Hallitus ja retkitoimikunta ovat tuumanneet tälle vuodelle paitsi koota näyttelyn toiminnastaan kirjastoon ja vuosijuhlan marraskuun lopulla, myös vievänsä osan tapahtumista keskelle Porin kaupunkia.

Kaupunkikävelyjen tarkoituksena on houkutella myös ei-jäseniä rennon kävelyn ohella tutustumaan yhdistyksen toimintaan ja ihmisiin sekä omaan kaupunkiinsa.

Kävelyihin mukaan olemme pyytäneet kaupunkioppaan, jonka tarkoituksena on kertoa kulloisestakin kaupunginosasta.

Oppaan palkkioon saimme kaupungin jakamaa hyvinvointirahaa. Tuota rahaa käytetään myös muihin eri kustannuksiin tapahtumissa, joihin kaikki porilaiset ovat tervetulleita.

Porin Latu kiittää Porin kaupunkia yhdistyksen toiminnan ja porilaisten hyvinvoinnin tukemisesta.

Timo