Puheenjohtaja Timo Korhosen ”virkaanastujaiskirje” loppuvuodelta 2015.
Porin Ladun aloittavana puheenjohtajana tervehdin latulaisia. Olen toiminut muutaman vuoden yhdistyksen sihteerinä, ja nyt siis haluan kokeilla niin sanotusti siipien kantavuutta puheenjohtajuuden toimessa. Toimessa tukeudutaan yhdistyksen jäsenistöön, johto- ja toimikuntiin, Suomen Latuun, yhteyksiin muihin paikallisyhdistyksiin ja yhteisöihin, sekä mielikuvaan latulaisuudesta.
Yhdistyksen jäsen olen ollut vasta kymmenisen vuotta, vaikka jäsenyys oli jo aiemminkin käynyt mielessä. Ajattelin että jäsenenä saattaisi olla helpompi päästä vaellusretkille, ja kokeilemaan että pureeko se paljon puhuttu Lapin taika. Myös jäsenyyden kautta tuleva etu retkien kustannuksissa houkutti. Ja kyllähän se ensi visiitti Saariselän talvisiin hiihtomaisemiin vaan jäi lähtemättömästi mieleen. Sen jälkeen lähes joka vuosi Saariselkä, Kiilopää, UKK tai muu Lapin kolkka on saanut minusta vierailijan, joko kuivan maan aikaan tai hiihtoviikolla.
Kuka sitten on ”latulainen” ja mitä on ”latulaisuus”?
Latulainen on kummajainen, jonka intohimo on päästä liikkumaan oman kauramoottorinsa voimin. Hän liikkuu pääasiassa ulkona kiireettä, ilman kellottamista sekunteihin vedoten. Latulainen liikkuu luonnossa, luontoa kunnioittaen ja siitä nauttien. Latulainen poimii tuntemansa ruokasienet retkipannuun, kerää variksenmarjat ja mustikat tunturin kupeesta vaellusaamun kiisseliinsä. Latulainen liikkuu ryhmässä, parinsa kanssa ja joskus yksinkin.
Perinteisimmillään latulainen vaeltaa rinkkaa kantaen ja ahkiota hiihtäen tai lumikengillä vetäen, patikoi, sauvakävelee, soutaa ja meloo, retkiluistelee sekä pyöräilee. Latulainen myös etsii kätköjä koordinaatteja lukien, pulahtaa avantoon, maastopyöräilee, heittelee frisbeetä ja veistelee lumesta taideteoksia. Latulainen opettelee suunnistuksen alkeet, retkiluistelun tai melonnan varustelistan, ja välittää oppimiansa taitoja muillekin.
Latulainen vie lapsiryhmän metsäretkelle ja auttaa ikiliikkujan lähinuotion tai -laavun ääreen. Latulainen pyrkii edistämään ns. matalan kynnyksen liikkumista.
Latulaisuus on yksilölajeja yksin ja yhdessä, yhteisöllisyyttä, vapaaehtois- ja yhdistystoimintaa, sekä vaikuttamista yhteiskunnallisella tasolla.
Latulaistoimintaan mukaan voi tulla yksin tai kaverin kanssa vain retkille ja tapahtumiin, suunnittelemaan niitä, päättämään yhdistyksen toiminnasta tai osallistumaan talkoisiin.
Latulainen on sinä ja minä, nuori tai varttuneempi, perhe tai yhteisö, kuka vain.
Haluan vielä kiittää väistyvää ja pitkäaikaista puheenjohtajaa Marja-Terttu Ruohomäkeä, joka on toteuttanut latulaisaatetta täydellä sydämellään ja antaumuksella. Uskon ja tiedän, että hänellä on edelleen paikkansa latulaisuuden edistämisessä.
Timo Korhonen, puheenjohtaja
Porin Latu 