Kategoria: Puheenjohtajan tervehdys

Tätä kirjoittaessa nyt joulukuun alkupuoliskolla, Länsi-Suomessakin on ilahduttavasti ollut lunta maassa ja pakkasta yhtäjaksoisesti jo kolmisen viikkoa. Kävin ottamassa tuntumaa hiihtoon ensimmäisen kerran tänä talvena joulukuun toisella viikolla Hiittenharjun laduilla. Ei sitä lunta vielä kovin paksua kerrosta ollut, mutta hienoa oli Satakunnassa päästä luonnon lumelle jo tässä vaiheessa, eipä ihan tavallista moniin vuosiin. Samalla tuli ajettua sisään uusi hiihtopuku, edellinen oli jo aika kulunut ja vähän paikkailtukin, ja ostettu kun markat olivat vielä käytössä. Saa nähdä palveleeko uusi puku yhtä hyvin.

Porin Ladun hiihtoviikko Lappiin on suuntautunut Saariselän laduille jo pitkään. Itse en ole muualla Lapissa vielä hiihtänytkään, lukuun ottamatta yhtä ahkiovaellusta Hetan ja Hannukurun välillä Länsi-Lapissa. Saariselän ja UKK:n alueen latureitit kulkevat hyvin vaihtelevissa tunturi- ja metsämaisemissa. Ladut ovat hyvin hoidettuja, ja pisteenä iin päällä aivan lähellä on Suomen Latu Kiilopää, jossa myös on hiihtoviikon osallistujien mahdollista majoittua. Tänäkin vuonna yhdistys matkaa Saariselälle viikolla 13, ilmoittautuminen on tammikuun 26:nteen päivään mennessä.

Yhdistyksen toiminnasta viestitetään jatkossa myös uudella verkkosivustolla Lähellä.fi (verkko-osoitteena www.lahella.fi). Sivuston kautta verkkopalveluita käyttävät kansalaiset voivat hakea itseään kiinnostavaa toimintaa halutuilla hakuehdoilla. Sivusto on tarkoitettu yleishyödyllisen toiminnan esittelyyn. Toistaiseksi Porin Latu pyrkii ilmoittamaan tällä sivustolla toimintasuunnitelmansa mukaiset avoimet tapahtumat, joille on määritelty selkeä päivämäärä ja toteutus.

Ulkoiluterveisin Timo

Yhdistyksen ulkoilutoiminnassa on menossa vaihe, jossa lähiretkien ja -kävelyjen osallistujamäärät ovat kivassa kasvussa, osallistujia on ollut keskimäärin tuplasti edelliseen vuoteen verrattuna, myös uusia vetäjiä näissä tapahtumissa on ollut. Viikoittaiset maastopyöräilyt keräsivät viime vuoden aikana yli 800 pyöräilijää yli 50 tapahtumassa. Uusinta lajiamme, polkujuoksua, järjestettiin 23 kertaa, keskimäärin noin 10 juoksijan voimin per kerta.

Viime vuonna saimme kuulla kahden pitkäaikaisen latulaisen, Reino Kuuselan ja Veikko Järven poismenosta. Veikko oli yhdistyksen perustajajäsen, ja yhdistyksen toiminnassa mukana vielä 2010-luvun loppupuolella. Hän oli myös yhdistyksen kunniajäsen. Molemmat olivat innokkaita ulkoilijoita, toimivat pitkään yhdistyksen johtokunnassa, ja Reino muun muassa yhdistyksen sihteerinä parikymmentä vuotta.

Latulainen-jäsentiedotetta on julkaistu vuodesta 1981 alkaen. Jo pitkään tiedote on ilmestynyt vain kerran vuodessa. Viime vuosina tapahtumien ilmoittelu ”netissä” eli käytännössä ”some-sivuilla” on Porin Ladullakin ollut pääsääntöinen ilmoituskanava. Olemme tiedottajien kesken myös pohtineet tulevaisuuden vaihtoehtoa Latulainen-tiedotteelle, jäsenille sähköpostitse ilmestyvää uutiskirjettä, joita lähetettäisiin esimerkiksi neljästi vuodessa. Tämän pohdinta on vasta alkuvaiheessa. Joillakin yhdistyksillä tämä viestintätapa on jo käytössä. Paperisen tiedoteversion tekeminen on vielä ollut kohtuuhintaista, mutta postituskulut lehteä kohden ovat nousseet, jopa 10 prosentilla vuosittain. Halutessaan yhdistyksen jäsen voi estää paperisen lehden postittamisen itselleen, ja lukea se verkkosivuilta. Paperinen lehti toimitetaan muutoin jatkossakin.

                                                       Timo

Lehti (Satakunnan Kansa 4.6.2022) kertoi ennusteesta, jonka mukaan muovijätteen määrä luonnossa kasvaa kaksin-kolminkertaiseksi lähitulevaisuudessa. Syynä mainitaan muovin kulutuksen lisääntymisen ohella heikko kierrätysaste, muttei sovi unohtaa roskaamisen merkitystä.

Porin kaupunki ja Pidä Saaristo Siistinä ry nostavat ”roskaamis-kulttuurin” esille yläkoululaisten avulla. Sadevesikaivojen koristelu aiheeseen liittyvien tarrojen avulla saa toivottavasti kansalaiset pohtimaan yhteisen elinympäristön viihtyisyyttä ja terveellisyyttä. Monet yhteisöt eri puolilla Suomea ovat viime vuosina ottaneet tavakseen ansiokkaasti järjestää ploggailu-tapahtumia, tai roskien keruukampanjoita ulkoilureiteillä, joki- ja merialueilla, uimarannoilla jne. Tämän tyyppisille tapahtumille tuntuu valitettavasti löytyvän koko ajan enemmän tarvetta. Jopa yksityiset henkilöt ”harrastavat” nykyään omatoimisesti roskien keruuta.

Porin Latu ry suoritti tänä keväänä tienpientareiden puhdistusurakan Porin alueen valtateiden varsilla. Urakka oli nyt neljäs viiden viime vuoden aikana. Tänä vuonna roskia kerättiin noin 120 jätesäkillistä, sekä suuri määrä muuta romua, jota ei voinut säkkeihin laittaa. Tupakkarasioita, pikaruoka-, makeis- ja einespakkauksia, ”take away” -mukeja, suojamaskeja, styroksi- ja muuta muovijätettä. Eli roskaa mikä lentää auton ikkunasta tai kuormalavalta, sekä tuulen muualta lennättämää. Mm. suurten marketti- ja kauppakeskittymien läheisyys lisää selkeästi tästä syystä roskan määrää tieojissa.

Satunnaisesti kouluissa järjestetään roskien keruutalkoita. Voisiko roskien keräys koskea enemmän myös aikuisia, ja olla jopa kansalaisvelvollisuus kuten maanpuolustus? Kaukomatkailijat kehuvat vuolaasti Singaporen roskattomia katuja, mikä lienee tiukkojen lakien ja roskaamisesta säädettyjen rangaistusten ansioita. Toimisiko tämä Suomessakin?

Roska väärässä paikassa lisää roskaamista, roskainen elinympäristö ei voi olla kenellekään miellyttävä ja se myös lisää luonnon ja ihmisen pahoinvointia. Vaikka roskia kerätään ympäristöstä työn tai tapahtumien merkeissä, ei roskaaminen ole kenenkään ”kansalaisoikeus”.

Timo Korhonen

Poikkeuksellinen vuosi 2020? No ainakin yhdistyksen perustamisesta tuli joulukuussa 50 vuotta. Yhdistyksen perustajat, 23 luontoliikunnasta ja retkeilystä kiinnostunutta, päättivät että Porin seudullakin on tarvetta tämän kaltaiselle yhdistykselle. Porissa toimi jo Lapinkävijöiden kerho, jonka rinnalle siis perustettiin Porin Latu ry.

Poikkeuksellinen oli vuosi myös koko maapalloa edelleenkin kurittavan pandemian vuoksi. Porin Ladunkin toimintaa tämä vaiva kosketti: tapahtumia on siirretty tai kokonaan peruttu ja osallistujamääriä rajoitettu, juhlavuotta juhlittiin vain kirjastossa olleella näyttelyllä ja kokouksia on pidetty osittain etänä. 50-vuotisjuhla siirrettiin vuodella eteenpäin. Toivotaan, että se tänä vuonna voidaan järjestää.

Suomen Latu muisti meidän juhlavuottamme sillä, että saimme Akumajan viikoksi veloituksetta käyttöön elokuun viimeisellä viikolla. Retkelle lähti sekä päiväretkeilijöitä että vaeltajia. Omakohtaisesti vaellus jäi muistiin ennen kaikkea hauskan retkiseuran ja aivan upeiden maisemien vuoksi. Etukannen kuva on yhdestä kauneimmista paikoista vaelluksella: paljakassa oleva tunturien ympäröimä laakso, joka pohjoisen suunnassa avautuu näkymältään Norjan suuntaan. Tunturipuro leirimme kohdassa leveni ja syveni lyhyeksi hetkeksi, kuin muodostaen uima-altaan. Sadekuurojen mentyä ohi ilta-aurinko näyttäytyi värjäten laakson hennosti syksyn väreillä.

Latutoiminnan parissa ja Ladun tapahtumiin osallistumalla on saanut elämyksiä Porin seudulla jo 50 vuotta. Toivomme, että sillä on edelleen paikkansa tässä muuttuvassa maailmassa.

Timo

Koko Latulainen-jäsentiedote 1/2021 luettavissa PDF-muodossa.

Yhdistyksen perustava kokous on pidetty 8. joulukuuta 1970, eli 50 vuotta toimintaa on täyttymässä vuonna 2020. Alkavaa juhlavuotta olemme pyrkineet huomioimaan tulevissa tapahtumissa. Ajattelimme viedä muun muassa kävelyjä, ei tällä kertaa luontoon, vaan keskelle kaupunkia. Paljon puhutaan lähiliikunnasta, ja tämän lähemmäs isoa ihmiskeskittymää tapahtumaa ei varmaankaan voi viedä. Samalla yhdistys toivottavasti näkyy myös niille ei-jäsenille, jotka eivät vielä tiedä tällaisen yhdistyksen olemassa olosta. Lisäksi Porin pääkirjaston aulassa järjestetään marraskuussa 2-viikkoinen näyttely yhdistyksen toiminnasta.

Toimintakalenterissa on myös perinteisiä tapahtumia, kuten Saariselän hiihtoviikko, suosittu Pimeä metsä-tapahtuma ja Satakunnan kansansoudun päätöstapahtuman järjestelyt, sekä suosituiksi tulleet maastopyöräilyt.

Järjestämiemme retkien ja tapahtumien yhteydessä olemme usein vastanneet kysymykseen tapahtumien avoimoimuudesta; kyllä, meidän tapahtumiin voi osallistua myös ei-jäsenet. Joissakin maksullisissa retkissä yhdistyksen jäsenyydellä voi saada maksuetua osallistumisesta.

Syyskuussa Lounais-Suomen latualue pitää syyskokouksensa Porissa, toivotamme alueen muut paikallisyhdistykset tänne tervetulleiksi!

Jäsenistölle järjestetään vuoden lopuksi juhlat, joissa pääsee tapaamaan niitäkin retkituttuja, joita ei ole ehkä nähnyt pitkään aikaan.  Toivotan sinut yhdistyksen jäsen, tervetulluksi juhlaan!

Poluilla ja laduilla tavataan!

Timo

 

Tätä kirjoitettaessa satelee vettä ja lämpötila on muutaman asteen lämpöisen puolella, vaikka eletään joulukuun toista viikkoa. Kyllä, voisi jo sanoa että ”samaa vanhaa laulua” lauletaan. Talven muuttuminen lauhemmaksi tuntuu koko ajan selvemmältä, ainakin täällä Lounais-Suomessa. Viimeksi latu kaupungista Susisuon majalle on tehty vuonna 2013, silloinkin vain parin viikon ajaksi. Majan ympäristössä on ollut joitain lyhyempiä, hiihtäen tehtyjä latuja satunnaisesti. Vuosi 2011 olikin sitten parempi: latu oli käytössä peräti kolme kuukautta. Hiihto on Porin Ladun ehkäpä perinteisin laji, niin kuin monen muunkin latuyhdistyksen. Yhdistyksen tämän hetkisissä säännöissä hiihto mainitaan kolmasti Toiminnan tarkoitus -otsakkeen alla. Lisäksi lajeista mainitaan retkeily ja vaellus. Kaikki ovat lajeja, joissa allekirjoittanut viihtyy ja joita harrastaa ehkä kaikkein mieluiten.

Vuonna 2019 yhdistyksen sääntöjä on mahdollisuus muuttaa Suomen Ladun hyväksyttämien uusien sääntöjen mukaiseksi. Muun muassa yhdistyksen toiminnan tarkoitus -kohdassa ei mainita mitään liikuntalajia erikseen, vaan puhutaan yleisesti ulkoilu- ja liikuntatoiminnan järjestämisestä ja eri ulkoilumuotojen tunnetuksi tekemisestä. Suomen Ladun jäsenyhdistyksissä harrastetaankin mitä erilaisimpia lajeja, ulkoilulajeja on ainakin 14, ja lastentoimintaa on alle 3-vuotiaista Metsämörreistä koululaisiin ja perheliikuntaan.

Porin Ladun vuosikalenterista on vuonna 2019 myös kaksi hiihtotapahtumaa sekä Saariselän hiihtoviikko. Toivotaan että se talvi tulee vielä tännekin.

Menneenä vuonna 2018 yhdistyksen toiminnan niin sanottu ”kirkkain tähti” oli Jarin vetämät maastopyöräretket, joita on ollut lähes joka viikko huhtikuusta alkaen. Runsas osallistujajoukko on antanut kiitosta vaihtelevista reiteistä ja monipuolisista poluista. Jarin kirjoitus lajin taustoista ja menneestä pyöräilyvuodesta löytyy Latulainen-tiedote otsakkeen alta, Lehti_1_2019.

Kun yhdistys toimii läpi vuoden ja järjestää erilaisia tapahtumia, niin on monenlaista askaretta ja työtä, joka ei välttämättä näy vaikkapa hiihtoretken osallistujille. Kunto- ja luontoliikunnan edistämiseksi yhdistyksen toimintaan voi osallistua paitsi liikuntatapahtumaan niin myös tekemällä vaikka pienenkin osuuden jossain työssä. Näistä myös lisää lehdessä 1_2019.

Lounais-Suomen latualueen työryhmä ja alueen syyskuinen kokousväki on miettinyt vuoden 2019 toimintaa alueella. Mielenkiintoisia tapahtumia on suunnitteilla, mm. Suomen Ladun Tunteet hukassa -koulutus, Latualue ympäri -polkupyöräviesti touko-kesäkuussa ja osallistuminen Satakunnan Kansansoutuun omalla veneellä. Kansansoutu järjestetään ensi kesänä jo 30. kerran, juhlasoutu siis. Elokuussa on Retkiruokaa luonnosta -kurssi Nousiaisissa ja alueen pikkujoulu marras-joulukuussa. Näistä saa tarkempaa tietoa myöhemmin vaikkapa alueyhdyshenkilöltä Marjo Tahvanaiselta.

Viime vuonna päätettiin ottaa yhdistyksen yhdeksi ”tapahtumaksi” tälle vuodelle tienpientareiden puhdistusurakka, josta saatu palkkio käytetään retkitoiminnan tukemiseen. Urakoita Satakunnan alueella silloin jakoi Lemminkäinen, nyttemmin YIT. Vapaaehtoisia kuuluteltiin Latulaisessa ja omilla verkkosivuilla. Yhdistyksen jäsen kävi Tieturvakurssin, joka vaadittiin jotta urakka ylipäätään saatiin. Muita kuluja yhdistykselle tuli viiltosuojahanskoista, teräviäkin roskia kun joukossa oli. YIT:n puolesta saatiin lainaksi noukkureita ja heijastinliivejä sekä jätesäkit. Satakunnan Kansa ystävällisesti julkaisi alla olevan kirjoitelmani urakan päätyttyä.

Roska ei paljoa paina.

Retkeilijöillä on tapana noudattaa niin sanottua roskatonta retkeilyä. Tämä tarkoittaa sitä että mukana kulkevien elintarvikkeiden pakkaukset palaavat takaisin sivistykseen ja järjestettyyn jätekeräykseen retken päätyttyä. Tätä on pakkokin noudattaa etenkin retkikohteissa, jotka ovat kauempana taajamista. Kansallispuistoissa ei enää löydy roska-astioita, niiden tyhjentäminen oli työlästä ja kallista. Ja erämaa-alueilla ei roskiksia koskaan ole ollutkaan.

Ulkoilujärjestöt kuten Suomen Latu pyrkii edistämään kiireetöntä ulkoilua luonnossa. Siihen kuuluu olennaisesti myös luonnon kunnioittaminen ja roskattoman retkeilytavan noudattaminen. Järjestön jäsenyhdistys Porin Latu on paikallinen ympärivuotisen ulkoilun porilainen toimija.

Porin Latu sai valtatien pientareiden puhdistusurakan hoitaakseen Porin keskustan eteläpuolella tänä keväänä. Alue, jonka mitta oli noin 23 kilometriä, puhdistettiin kertaalleen ja siitä saatiin sovittu korvaus. Yhdistyksen jäseniä työhön osallistui 17 eri henkilöä erisuuruisina kokoonpanoina, työ tehtiin kuutena arki-iltana. Roskia kerättiin noukkureilla tai käsin. Kaikkien yhteenlaskettu työaika oli noin 150 tuntia ja jätesäkkejä kului lähes 140 kpl.

Yleisin yksittäinen jäteartikkeli oli tupakkatuotteiden erilaiset rasiat, toiseksi niin sanotut take away -kupit ja muut pikaruoka-astiat.  Jätteiden joukossa oli myös vaippoja, muovipusseja, sanomalehtiä, jugurtti- ja juomapulloja ja eväsleipärasioita. Oma lukunsa oli autoista irronneet osat, esim. koristekapseleita löytyi kymmeniä, ja irtorenkaita jopa vanteineen. Selvästi myös peräkärryjen ja kuorma-autojen kuormia peitetään huolimattomasti, kun erilaisia kanistereita, peltikappaleita, metalliromua, rakennus- ja eristelevyjä, isoja ovia ja laudankappaleita kerättiin. Muutama kolaripaikka oli myös jäänyt siivoamatta lampuista ja puskureiden osista. Kaikkia roskia on aivan mahdoton kerätä, joten ne silppuuntuvat heinikon niitossa tai hajoavat muuten päätyen peltojen ja vesistöjen kautta luonnon ravinnekiertoon.

Voisi kuvitella, että nykyaikainen länsimaalainen eläisi jo tätä päivää, ja osaisi jättää omat jätteensä niille oikeasti kuuluville paikoille. Jätteettömät väylät olisivat Porin kaupunkiin tultaessa myös hyvää mainosta tänne tuleville vieraille. Puhdasta ympäristöä ei tosin välttämättä noteeraa, mutta likaisen aivan taatusti. Kuten yksi kerääjistä sanoi: en usko, että kukaan haluaa elää roskien keskellä, mutta miksi sitä on täällä kuitenkin näin paljon. Jos retkeilijä kuljettaa viikon tai kaksikin jätteitään rinkassa, niin miksei myös autoilija seuraavaan pysähdyspaikkaan.

Timo Korhonen

Uusi toimintavuosi alkoi kinkunsulatuskävelyllä, 9 hengen ryhmällä kävelimme maauimalalta Katinkuruun ja takaisin. Hiihtämässäkin joku saattoi olla kun kaupunki oli latu-uran Porin metsän maastoon tehnyt.

Yhdistyksen johtokunta aloittaa työskentelyn virallisesti 22.1. johtokunnan kokouksella, jossa muun muassa valitaan yhdistyksen toimihenkilöt sekä toimikuntien kokoonpanot. Retkitoimikunnan ja pyöräilyryhmän osuudet näkyvät ulospäin ehkäpä eniten vuoden tapahtumien muodossa. Majatoimikunnan ja latutoimikunnan tehtäviin kuuluvat toimintakeskuksen ja sinne johtavien reittien ylläpidon järjestäminen. Tiedotustoimikunta sitten huolehtii yhdistyksen toiminnan näkymisestä. Eri toimikuntiin otetaan mielellään lisää tekijöitä, mukaan pääsee ilmoittamalla halukkuutensa yhteystiedoissa mainituille.

Toimintakalenterissa nyt olevat tapahtumat ovat viime syyskokouksessa päätettyjä. Tapahtumia saattaa vuoden aikana tulla lisää ja niitä voi ehdottaa sekä vetää myös niin sanotut rivijäsenet.

Ulkoile Osallistu Vaikuta