Vaellusviikkoa lähdettiin suunnittelemaan varsin myöhään, vasta kesän kynnyksellä. Timon (puheenjohtaja Timo Korhonen) ehdotuksesta kohteeksi otettiin UKK-puiston pohjoisalueet reitillä Raja-Jooseppi – Kiilopää.
Vaelluksen alustava reittisuunnitelma oli kulkea Luttojoen ylityksen jälkeen Kiertämäjärvien itäpuolitse kohti Peuranampumapäätä, jonka kautta huiputettaisiin Kuikkapää. Kuikkapäältä reitti jatkuisi Muorravaarakan ja Pirunportin kautta Paratiisikurulle (alla) ja Sarvijoen latvoille. Sieltä Sotavaaranojan, Taimenlammen, Kulasjoen ja Taajoslaavun kautta kuljettaisiin Kiilopäälle. Vaelluksella oltaisiin kuusi yötä telttamajoituksessa. Päiväkohtaiset vaelluskilometrit tulisivat vaihtelemaan noin kuudesta 18 kilometriin.
Lauantai 31.8. Raja-Jooseppi – Alempi Kiertämäjärvi
Porin Ladun vaellusviikko alkoi Raja-Joosepista. Vaellusnelikko pääsi ensin Turun Ladun bussissa Kiilopäälle ja Porin Ladun polkujuoksuohjaajan Jesse Salmisen autokyydillä Kiilopäältä Raja-Jooseppiin. (Kiitos kyyditsijöille!) Lähtöpisteessä oltiin lauantaina klo 16 jälkeen, joten ensimmäisen päivän vaellus oli lyhyehkö. Ensimmäinen yö vietettiin laavulla Alemman Kiertämäjärven rannalla. Yhdelle vaeltajista se oli ihka ensimmäinen yö laavulla.
Sunnuntai 1.9. Alempi Kiertämäjärvi – Peuranampumapään pohjoispuoli
Toinen vaelluspäivä alkoi sumuisissa tunnelmissa ja matka jatkui Kiertämäojan vartta etelään. Lounastauko pidettiin Ylemmän Kiertämäjärven autiotuvalla, minkä jälkeen poikettiin polulta metsään ja hakeuduttiin yöksi Peuranampumapään pohjoispuolelle lammen rantaan. Vaellusnelikosta kaikki majoittuivat teltoissa. Vajaan 15 kilometrin matkaan saatiin yksi kahlattava vesistöylitys ja loppupäivään mukavasti nousumetrejäkin.
Maanantai 2.9. Peuranampumapään pohjoispuoli – Muorravaarakan autiotupa
Vaellusviikon kolmas päivä oli pisin ja rankin. Kuiva kesä oli laskenut vedenpintoja ja kuivattanut kokonaisia kartalla näkyneitä lampia. Lähes koko päivä vaellettiin tuntureilla, joten kuivuuteen varauduttiin juomalla aamulla paljon vettä ja täyttämällä kaikki mukana olleet juomaputelit. Lämpötila kohosi päivällä kesäisiin hellelukemiin, eikä avotunturi tarjonnut suojaa auringon paahteelta. Onneksi rinteiltä onnistuttiin löytämään pieni soliseva puro, josta vettä saatiin täydennettyä, muuten olisi voinut Kuikkapää jäädä huiputtamatta. Illasta laskeuduttiin luonnonkauniin Tiuhtelmakurun kautta Muorravaarakan autiotuvalle. Puolet nelikosta yöpyi tuvassa, puolet teltoissaan. Telttoja Muorravaarakalla oli paljon, mutta tilaakin alueella niille hyvin riitti.
Tiistai 3.9. Muorravaarakan autiotupa – Sarvijoen latvat
Vaellusviikon neljäntenä päivänä vaellusnelikko suuntasi kaukaa katsottuna melko uhkaavankin näköisen Pirunportin kautta Paratiisikuruun. Paratiisikuru oli nimensä veroinen ja kurussa nautittiin paratiisin runsaasta ja mehevästä marjasadosta. Kurusta noustiin Siliäselän päälle, missä ensin sadekuuro ropsautti vettä vaeltajien niskaan, minkä jälkeen tunturin tuulet huolehtivat kostuneiden varusteiden tehokkaasta kuivaamisesta. Vaelluspäivän päätteeksi leiriydyttiin Sarvijoen latvoille.
Keskiviikko 4.9. Sarvijoen latvat – Taimenlampi
Vaellusviikon viidentenä päivänä siirryttiin Sarvijoen latvoilta Taimenlammelle. Päivän etenemistahti oli leppoisa ja poikkeuksellisesti lähes koko päivä kuljettiin polkuja. Yksi pieni vesistöylitys kahlaamalla ja toinen Porttikosken siltaa kulkien. Taimenlampi houkutti pulahtamaan – jos ei nyt aivan uimaan, niin ainakin pesulle. Täältäkin löytyi jonkin verran puolukoita, mustikoita ja kaarnikoita (variksenmarjoja) aamupuuron päälle.
Torstai 5.9. Taimenlampi – Taajoslaavu
Vaellusviikon kuudes päivä alkoi reippaalla nousulla Lankopään päälle, mitä seurasi yhtälailla reipas laskeutuminen Kuivalammen rantaan. Siitä lounastauolta matka jatkui Kaivoslaksoon, jossa puron äärellä nautittiin tovi lämpimästä syyspäivästä ja metsämarjoista. Loppupäivä seurattiin Kulasjoen varren polkua Taajoslaavulle, jonne myös leiriydyttiin yöksi. Viimeisen vaelluspäivän vastainen yö oli selkeä ja selvästi kylmin. Yökukkujat pääsivät nauttimaan kirkkaasta tähtitaivaasta ja onnistuipa yksi vaeltajista näkemään revontuliakin – vaimeita vaaleita revontulia olikin näkynyt lähes jokaisena yönä. Selkeän reitin varrella oleva laavu oli jo varattu yön yli -retkeläisille, joten nelikkomme nukkui teltoissaan.
Perjantai 6.9. Taajoslaavu – Kiilopää
Vaellusviikon viimeisenä päivänä Taajoslaavulta siirryttiin Kulasjoen vartta Luulammin kahvilaan, jossa nautittiin makoisat pullakahvit. Kiilopään etelärinteiden puolelta kierrettiin vaelluksen päätepaikalle. Suomen Ladun Kiilopää tarjosi puitteet saunoa ja pestä vaelluksen rasitukset pois sekä mahdollisuuden nauttia maittava päivällinen. Porin Ladun neljän hengen vaelluspartio kiittää ja kuittaa mahtavasta viikosta.
Vaellustarina on julkaistu alunperin Instagramissa @porinlatu heti vaelluksen jälkeen. Tekstiä on tähän lisätty vain vähän. Instagramissa lisää kuvia, myös kuljettu aika ja kilometrit. Kuvat Eemelin kamerasta.
Porin Latu 