porinlatu Puheenjohtajan tervehdys

Uuden puheenjohtajan terveiset

Porin Ladun syyskokouksessa tulin valituksi yhdistyksen puheenjohtajaksi vuosille 2026–2027. Tehtävään on helppo astua, sillä toiminta on aktiivista ja asiat on hyvin hoidettu. Edellinen puheenjohtaja Timo Korhonen ja hallitus ovat luvanneet perehdyttää ja olla tukena.

Järjestö- ja yhdistysmaailma on onneksi tuttua, sillä toimin vuosia Suomen Punaisen Ristin Satakunnan piirin toiminnanjohtajana. Olen suorittanut myös erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon Eräkarkussa vuosina 2015–2017. Tuolloin jo ajattelin, että kun työelämä jossain vaiheessa helpottaa, voisin aktivoitua Ladun toimintaan. Ja niin tässä nyt sitten kävi!

Ladun jäsenenä olen ollut vuosia ja osallistunut muutaman kerran yhdistyksen elokuisille Lapin vaelluksille, Muotkatunturin erämaahan ja UK-puistoon. Ulkoilu onkin pääasiallinen harrastukseni, jonka varmistaa viisivuotias karhukoiramme Fanni.

Itse suosin rauhallista ulkoilutapaa, jossa aikaa on luonnon ja maisemien tarkkailuun. Viime kesänä päättyi viiden vuoden kävelyprojekti Pyhän Olavin meri- ja maareittiä pitkin kohti Norjan Trondheimia. 1200 kilometrin reitistä kävelimme noin 650 km. 

Suomen Ladun visiona on, että ihmiset löytävät mielekkään tavan ulkoilla ja nauttia luonnosta. Innolla aloitankin Porin Ladun puheenjohtajan pestin sekä yhteistyön hallituksen, toimintaryhmien ja ohjaajien kanssa, kun tehtävämme on mitä mainioin. 

Tervetuloa liikkumaan ja ulkoilemaan yhdessä! Tervetuloa myös kehittämään toimintaa! Matalalla kynnyksellä!

Paula Ilén
puheenjohtaja

Vasemmalla uusi pj vastaanottaa edelliseltä puheenjohtajalta (oikealla) puheenjohtajan nuijan Susisuon majan salissa

Kuvassa Paula Ilén saa puheenjohtajan nuijan edelliseltä puheenjohtajalta
Timo Korhoselta Porin Ladun vuosikokouksessa marraskuussa 2025.

porinlatu Puheenjohtajan tervehdys

Kiitos yhteistyöstä ja talkootunneista

On aika kiittää kuluneesta vuodesta. Tänäkin vuonna Porin Ladun vapaaehtoiset ovat liikuttaneet ulkoilutapahtumissamme lähes tuhatta ihmistä.

Lähes koko kalenterivuoden olemme maastopyöräilleet, kävelleet sauvoilla ja ilman, polkujuosseet sekä retkeilleet, syksyinen vaellusviikkokin järjestettiin jälleen. Alkuvuodesta myös hiihtotapahtumia onnistuttiin kelien puolesta toteuttamaan.

Talkoillen olemme ylläpitäneet Susisuon toimintakeskusta käyttökunnossa itsellemme, majan vuokraajille sekä tuntemattomalle määrälle patikkareitin ja nuotiopaikkojen käyttäjiä. Toteutimme tänä vuonna hankkeena majan pihaan uuden kotalaavun, mitä on keväällä tarkoitus juhlistaa ”virallisilla avajaisilla”.

Yhteistyötä tehtiin sekä Lounais-Suomen latualueen että Porin kaupungin kanssa. Perinteinen Pimeä metsä -tapahtuma keräsi tänäkin vuonna täyden osallistujamäärän (kuva edellisvuodelta).

Olen meidän aktiivisista vapaahtoisista ylpeä, oli sitten tehty ”tuntimäärä” 1 tai 200. Kaikkia meitä tarvitaan, jotta monissa tutkimuksissa ihmiselle terveelliseksi todettu ulkoilu luontoympäristössä mahdollistuisi ja jatkuisi tulevaisuudessakin.

Toivotan kaikille latulaisille Hyvää Joulun aikaa ja ulkoilullista talvea.

Timo

Koristeltu joulukuusu puuseinäisen tuvan nurkassa.
Hyvää joulua 2024 Susisuon majalta!

porinlatu Puheenjohtajan tervehdys

Mitä on ”latulaisuus”

Puheenjohtaja Timo Korhosen ”virkaanastujaiskirje” loppuvuodelta 2015.

Porin Ladun aloittavana puheenjohtajana tervehdin latulaisia. Olen toiminut muutaman vuoden yhdistyksen sihteerinä, ja nyt siis haluan kokeilla niin sanotusti siipien kantavuutta puheenjohtajuuden toimessa. Toimessa tukeudutaan yhdistyksen jäsenistöön, johto- ja toimikuntiin, Suomen Latuun, yhteyksiin muihin paikallisyhdistyksiin ja yhteisöihin, sekä mielikuvaan latulaisuudesta.

Yhdistyksen jäsen olen ollut vasta kymmenisen vuotta, vaikka jäsenyys oli jo aiemminkin käynyt mielessä. Ajattelin että jäsenenä saattaisi olla helpompi päästä vaellusretkille, ja kokeilemaan että pureeko se paljon puhuttu Lapin taika. Myös jäsenyyden kautta tuleva etu retkien kustannuksissa houkutti. Ja kyllähän se ensi visiitti Saariselän talvisiin hiihtomaisemiin vaan jäi lähtemättömästi mieleen. Sen jälkeen lähes joka vuosi Saariselkä, Kiilopää, UKK tai muu Lapin kolkka on saanut minusta vierailijan, joko kuivan maan aikaan tai hiihtoviikolla.

Kuka sitten on ”latulainen” ja mitä on ”latulaisuus”?

Latulainen on kummajainen, jonka intohimo on päästä liikkumaan oman kauramoottorinsa voimin. Hän liikkuu pääasiassa ulkona kiireettä, ilman kellottamista sekunteihin vedoten. Latulainen liikkuu luonnossa, luontoa kunnioittaen ja siitä nauttien. Latulainen poimii tuntemansa ruokasienet retkipannuun, kerää variksenmarjat ja mustikat tunturin kupeesta vaellusaamun kiisseliinsä. Latulainen liikkuu ryhmässä, parinsa kanssa ja joskus yksinkin.

Perinteisimmillään latulainen vaeltaa rinkkaa kantaen ja ahkiota hiihtäen tai lumikengillä vetäen, patikoi, sauvakävelee, soutaa ja meloo, retkiluistelee sekä pyöräilee. Latulainen myös etsii kätköjä koordinaatteja lukien, pulahtaa avantoon, maastopyöräilee, heittelee frisbeetä ja veistelee lumesta taideteoksia. Latulainen opettelee suunnistuksen alkeet, retkiluistelun tai melonnan varustelistan, ja välittää oppimiansa taitoja muillekin.

Latulainen vie lapsiryhmän metsäretkelle ja auttaa ikiliikkujan lähinuotion tai -laavun ääreen. Latulainen pyrkii edistämään ns. matalan kynnyksen liikkumista.
Latulaisuus on yksilölajeja yksin ja yhdessä, yhteisöllisyyttä, vapaaehtois- ja yhdistystoimintaa, sekä vaikuttamista yhteiskunnallisella tasolla.

Latulaistoimintaan mukaan voi tulla yksin tai kaverin kanssa vain retkille ja tapahtumiin, suunnittelemaan niitä, päättämään yhdistyksen toiminnasta tai osallistumaan talkoisiin.

Latulainen on sinä ja minä, nuori tai varttuneempi, perhe tai yhteisö, kuka vain.

Haluan vielä kiittää väistyvää ja pitkäaikaista puheenjohtajaa Marja-Terttu Ruohomäkeä, joka on toteuttanut latulaisaatetta täydellä sydämellään ja antaumuksella. Uskon ja tiedän, että hänellä on edelleen paikkansa latulaisuuden edistämisessä.

Timo Korhonen, puheenjohtaja