Paratiisissa käytiin – UKK-vaellus 2024

Vaellusviikkoa lähdettiin suunnittelemaan varsin myöhään, vasta kesän kynnyksellä. Timon (puheenjohtaja Timo Korhonen) ehdotuksesta kohteeksi otettiin UKK-puiston pohjoisalueet reitillä Raja-Jooseppi – Kiilopää.

Vaelluksen alustava reittisuunnitelma oli kulkea Luttojoen ylityksen jälkeen Kiertämäjärvien itäpuolitse kohti Peuranampumapäätä, jonka kautta huiputettaisiin Kuikkapää. Kuikkapäältä reitti jatkuisi Muorravaarakan ja Pirunportin kautta Paratiisikurulle (alla) ja Sarvijoen latvoille. Sieltä Sotavaaranojan, Taimenlammen, Kulasjoen ja Taajoslaavun kautta kuljettaisiin Kiilopäälle. Vaelluksella oltaisiin kuusi yötä telttamajoituksessa. Päiväkohtaiset vaelluskilometrit tulisivat vaihtelemaan noin kuudesta 18 kilometriin.

Kuruun virtaava kapea puro, jossa putous. Yleiskuva, kivikkoiset seinämät, vihreä kasvusto rinteen juurella..
Paratiisikurun perukoilla virtasi pieni puro putouksineen. Paratiisissa myös pari lampea ja valtavasti mehukkaita mustikoita.

Lauantai 31.8. Raja-Jooseppi – Alempi Kiertämäjärvi

Porin Ladun vaellusviikko alkoi Raja-Joosepista. Vaellusnelikko pääsi ensin Turun Ladun bussissa Kiilopäälle ja Porin Ladun polkujuoksuohjaajan Jesse Salmisen autokyydillä Kiilopäältä Raja-Jooseppiin. (Kiitos kyyditsijöille!) Lähtöpisteessä oltiin lauantaina klo 16 jälkeen, joten ensimmäisen päivän vaellus oli lyhyehkö. Ensimmäinen yö vietettiin laavulla Alemman Kiertämäjärven rannalla. Yhdelle vaeltajista se oli ihka ensimmäinen yö laavulla.

Neljä ihmistä syksyisissä retkeilyvaatteissa, rinkat selässä, vaellussauvoja käsissä. Lähdössä ylittämään siltaa, joka näkyy heidän välistään.
Raja-Joosepista lähdössä. Rinkat painavimmillaan.

Sunnuntai 1.9. Alempi Kiertämäjärvi – Peuranampumapään pohjoispuoli

Toinen vaelluspäivä alkoi sumuisissa tunnelmissa ja matka jatkui Kiertämäojan vartta etelään. Lounastauko pidettiin Ylemmän Kiertämäjärven autiotuvalla, minkä jälkeen poikettiin polulta metsään ja hakeuduttiin yöksi Peuranampumapään pohjoispuolelle lammen rantaan. Vaellusnelikosta kaikki majoittuivat teltoissa. Vajaan 15 kilometrin matkaan saatiin yksi kahlattava vesistöylitys ja loppupäivään mukavasti nousumetrejäkin.

Sumu alkanut hälvetä, mäntymetsäinen saari näkyy harmaan taivaan ja vedenpinnan välissä.
Aamun sumu alkoi hälvetä Alemmalla Kiertämäjärvellä, kun sen rantapolkua lähdettiin kulkemaan.

Maanantai 2.9. Peuranampumapään pohjoispuoli – Muorravaarakan autiotupa

Vaellusviikon kolmas päivä oli pisin ja rankin. Kuiva kesä oli laskenut vedenpintoja ja kuivattanut kokonaisia kartalla näkyneitä lampia. Lähes koko päivä vaellettiin tuntureilla, joten kuivuuteen varauduttiin juomalla aamulla paljon vettä ja täyttämällä kaikki mukana olleet juomaputelit. Lämpötila kohosi päivällä kesäisiin hellelukemiin, eikä avotunturi tarjonnut suojaa auringon paahteelta. Onneksi rinteiltä onnistuttiin löytämään pieni soliseva puro, josta vettä saatiin täydennettyä, muuten olisi voinut Kuikkapää jäädä huiputtamatta. Illasta laskeuduttiin luonnonkauniin Tiuhtelmakurun kautta Muorravaarakan autiotuvalle. Puolet nelikosta yöpyi tuvassa, puolet teltoissaan. Telttoja Muorravaarakalla oli paljon, mutta tilaakin alueella niille hyvin riitti.

Kolme vaeltajaa kulkee tunturiylängöllä rinkkoineen, ovat selin kuvaajaan. Kuuma ilma, yhdellä näkyy paljaat käsivarret.
Tunturiylängöllä oli tänään lämmin.

Tiistai 3.9. Muorravaarakan autiotupa – Sarvijoen latvat

Vaellusviikon neljäntenä päivänä vaellusnelikko suuntasi kaukaa katsottuna melko uhkaavankin näköisen Pirunportin kautta Paratiisikuruun. Paratiisikuru oli nimensä veroinen ja kurussa nautittiin paratiisin runsaasta ja mehevästä marjasadosta. Kurusta noustiin Siliäselän päälle, missä ensin sadekuuro ropsautti vettä vaeltajien niskaan, minkä jälkeen tunturin tuulet huolehtivat kostuneiden varusteiden tehokkaasta kuivaamisesta. Vaelluspäivän päätteeksi leiriydyttiin Sarvijoen latvoille.

Retkeilijä tulossa kivikkoisessa kurussa ylämaata. Taaempana toinen retkeilijä. Taustalla eri sävyissä sinisenä kauampana olevia rinteitä.
Pirunporttiin kipuamassa.

Keskiviikko 4.9. Sarvijoen latvat – Taimenlampi

Vaellusviikon viidentenä päivänä siirryttiin Sarvijoen latvoilta Taimenlammelle. Päivän etenemistahti oli leppoisa ja poikkeuksellisesti lähes koko päivä kuljettiin polkuja. Yksi pieni vesistöylitys kahlaamalla ja toinen Porttikosken siltaa kulkien. Taimenlampi houkutti pulahtamaan – jos ei nyt aivan uimaan, niin ainakin pesulle. Täältäkin löytyi jonkin verran puolukoita, mustikoita ja kaarnikoita (variksenmarjoja) aamupuuron päälle.

Jokiuoma, jossa vesi matalalla, kivikkoista, vettä. Vastarannalla mäntyjä ja niiden takana rinne.
Näkymä leiripaikan rannasta Sarviojan latvoilta.

Torstai 5.9. Taimenlampi – Taajoslaavu

Vaellusviikon kuudes päivä alkoi reippaalla nousulla Lankopään päälle, mitä seurasi yhtälailla reipas laskeutuminen Kuivalammen rantaan. Siitä lounastauolta matka jatkui Kaivoslaksoon, jossa puron äärellä nautittiin tovi lämpimästä syyspäivästä ja metsämarjoista. Loppupäivä seurattiin Kulasjoen varren polkua Taajoslaavulle, jonne myös leiriydyttiin yöksi. Viimeisen vaelluspäivän vastainen yö oli selkeä ja selvästi kylmin. Yökukkujat pääsivät nauttimaan kirkkaasta tähtitaivaasta ja onnistuipa yksi vaeltajista näkemään revontuliakin – vaimeita vaaleita revontulia olikin näkynyt lähes jokaisena yönä. Selkeän reitin varrella oleva laavu oli jo varattu yön yli -retkeläisille, joten nelikkomme nukkui teltoissaan.

Vihreitä tunnelitelttoja erämaajärven rannalla, ilta-auringossa.
Taimenlammella.

Perjantai 6.9. Taajoslaavu – Kiilopää

Vaellusviikon viimeisenä päivänä Taajoslaavulta siirryttiin Kulasjoen vartta Luulammin kahvilaan, jossa nautittiin makoisat pullakahvit. Kiilopään etelärinteiden puolelta kierrettiin vaelluksen päätepaikalle. Suomen Ladun Kiilopää tarjosi puitteet saunoa ja pestä vaelluksen rasitukset pois sekä mahdollisuuden nauttia maittava päivällinen. Porin Ladun neljän hengen vaelluspartio kiittää ja kuittaa mahtavasta viikosta.

Vaeltaja tunturimaisemassa, laaksossa, katse kohti pari metriä leveän puron ylitystä. Vaivaiskoivuja, katajia. Aurinkoinen sää, muutama pilvenhaituva sinisellä taivaalla.
Nousu kohti Kiilopäätä alkaa pian.


Vaellustarina on julkaistu alunperin Instagramissa @porinlatu heti vaelluksen jälkeen. Tekstiä on tähän lisätty vain vähän. Instagramissa lisää kuvia, myös kuljettu aika ja kilometrit. Kuvat Eemelin kamerasta.

Porin Ladun hiihtomatka Saariselälle – Kirstin matkaraportti maaliskuulta 2024

Porin Ladun hiihtomatkalla viikolla 13 meitä oli 13, osa matkalaisista oli ensikertalaisia. Loin heti alussa yhteisen WhatsApp-ryhmän, mikä toimi hyvin. Kaikki saivat aina ilmoituksen seuraavan päivän hiihdoista, samoin yhteisistä ruokailuista. Kaikki saivat myös jakaa kuviaan ja kertoa omia kokemuksiaan. Joka päivä tuli paljon kuvia ja kertomuksia. Olimme kiinteä ryhmä, kaikki toimi, kaikkiin sai aina yhteyden ja tieto kulki. Hiihdimme paljon yhdessä, jotkut hiihtivät vielä lisäkilometrejä. Kävimme myös paljon yhdessä syömässä eri paikoissa. Jotkut jaksoivat käydä vielä illalla konserteissa ja tanssimassa.

Hiihdimme yhdessä noin 10–17,5 km pituisia matkoja päivässä. Teimme seuraavia  hiihto- ja  kävelylenkkejä:

  • Kuutamokuru, Piispanojan kota, Laanila
  • Kaunispää, Palo-ojan kota, Luton kämppä, Vellinsärpimän tupa, Lutto-oja
  • Kiilopää, Ahopää, Piispanoja, Prospektorin kaivos, Laanila
  • Iisakkipää, Vahtamapää, Rumakuru, Hirvaskuru

Yhtenä aamupäivänä oli kova lumisade. Silloin teimme kävelylenkin, kävimme Aurora-tuvallakin. Monet lähtivät vielä iltapäivällä hiihtolenkille. Viimeisenä päivänä kaikki saivat tehdä omia hiihtolenkkejä joko yksin tai yhdessä.

Vanha hirsimökki, kaksi henkilöö paistattelee päivää sen edustalla istuen. Lunta ympärillä ja mökin katolla.
Rumakurun vanhan kämpän edustalla kelpasi paistatella päivää.

Matkalla oli innostunut ja sopuisa joukko. Mukana olleille ei sattunut mitään onnettomuuksia. Ainoastaan minä jouduin käyttämään kaksi kertaa terveyspalveluja ja palasin Poriin myöhemmin eri kyydillä.

Saariselän laduilla pääsee avariin maisemiin.

Porin Ladun jokavuotinen käyntikohde on ollut vuosikymmeniä Saariselän alue kesäisin ja talvisin. Toivon, että joku nuorempi alkaisi järjestää näitä matkoja ja perinne jatkuisi vielä. Olen järjestänyt näitä matkoja jo useita vuosia ja nyt olen lopettamassa jo ikäni vuoksi. Kaikki matkat ovat olleet kivoja ja tulen varmaan kaipaamaan niitä. Itse olen käynyt Saariselällä jo 60-luvulta asti vuosittain ainakin kerran. Käyn siellä varmaan edelleenkin. Kaipaan Lapin maisemia ja rauhaa.

Isot kiitokset kaikille mukana olleille. Olitte mahtava, mukava ja tiivis ryhmä. Kaikki edellisten vuosien matkatkin ovat olleet ikimuistoisia.

Hyviä reissuja jatkossa kaikille!

Kirsti Ollila

Riekkoja.

Ulkoilullista talvea!

Tätä kirjoittaessa nyt joulukuun alkupuoliskolla, Länsi-Suomessakin on ilahduttavasti ollut lunta maassa ja pakkasta yhtäjaksoisesti jo kolmisen viikkoa. Kävin ottamassa tuntumaa hiihtoon ensimmäisen kerran tänä talvena joulukuun toisella viikolla Hiittenharjun laduilla. Ei sitä lunta vielä kovin paksua kerrosta ollut, mutta hienoa oli Satakunnassa päästä luonnon lumelle jo tässä vaiheessa, eipä ihan tavallista moniin vuosiin. Samalla tuli ajettua sisään uusi hiihtopuku, edellinen oli jo aika kulunut ja vähän paikkailtukin, ja ostettu kun markat olivat vielä käytössä. Saa nähdä palveleeko uusi puku yhtä hyvin.

Porin Ladun hiihtoviikko Lappiin on suuntautunut Saariselän laduille jo pitkään. Itse en ole muualla Lapissa vielä hiihtänytkään, lukuun ottamatta yhtä ahkiovaellusta Hetan ja Hannukurun välillä Länsi-Lapissa. Saariselän ja UKK:n alueen latureitit kulkevat hyvin vaihtelevissa tunturi- ja metsämaisemissa. Ladut ovat hyvin hoidettuja, ja pisteenä iin päällä aivan lähellä on Suomen Latu Kiilopää, jossa myös on hiihtoviikon osallistujien mahdollista majoittua. Tänäkin vuonna yhdistys matkaa Saariselälle viikolla 13, ilmoittautuminen on tammikuun 26:nteen päivään mennessä.

Yhdistyksen toiminnasta viestitetään jatkossa myös uudella verkkosivustolla Lähellä.fi (verkko-osoitteena www.lahella.fi). Sivuston kautta verkkopalveluita käyttävät kansalaiset voivat hakea itseään kiinnostavaa toimintaa halutuilla hakuehdoilla. Sivusto on tarkoitettu yleishyödyllisen toiminnan esittelyyn. Toistaiseksi Porin Latu pyrkii ilmoittamaan tällä sivustolla toimintasuunnitelmansa mukaiset avoimet tapahtumat, joille on määritelty selkeä päivämäärä ja toteutus.

Ulkoiluterveisin Timo

Porin Latu ry:n vastuullisuus

Vastuullisuus

Porin Ladun vastuullisuusohjelma ja kestävän kehityksen suunnitelma koostuu hyvästä hallinnosta, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, ympäristö ja ilmastoasioista sekä turvallisesta toimintaympäristöstä. Vastuullisuus on jatkuvia tekoja ja oman toiminnan arviointia.

HYVÄ HALLINTO

Porin Latu on yleishyödyllinen yhdistys, joka rahoittaa toimintansa jäsenmaksuilla, Susisuon majan ja saunan vuokrauksilla, Porin kaupungilta anotuilla avustuksilla, sekä talkootyöstä projektikohtaisesti saaduista korvauksista. Hyvän hallinnon periaatteet ohjaavat yhdistystoimintaamme ja talouden hallintaa.

TASA-ARVO JA YHDENVERTAISUUS

Toteutamme vuosille 2024-2025 hyväksytyn suunnitelman toimenpiteitä, mm. pyrimme löytämään uusia ohjaajia Suomen Ladun alaisissa ulkoilulajeissa sekä tukemaan heidän osallistumista lajikoulutuksiin. Tapahtumamme ovat avoimia kaikille, eri lajeille tyypillisien rajojen puitteissa. Emme hyväksy epäasiallista tai syrjivää käytöstä.

Päivitämme suunnitelman kaudelle 2026-2027.

YMPÄRISTÖ- JA ILMASTOASIAT

Huomioimme ilmasto- ja ympäristökysymykset toiminnassamme. Viestitämme ja vaikutamme siihen, että ulkoilun ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman pieniä. Pyrimme järjestämään retki- ja tapahtumakohtaisesti yhteis- tai kimppakyydityksiä, pyrimme edistämään ”roskaton retkeily”-ajatusta, sekä käyttämään kokouksissa kestoastioita. Pyrimme tarjoamaan mahdollisuuden osallistua kokouksiin etäyhteydellä.

TURVALLINEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ

Tuomme esille retkillä ja tapahtumissa lajikohtaiset turvallisuusasiat.

Muotkatuntureilla syyskuun alussa – latulaisen vaelluspäiväkirja

Porin Ladun syysvaellus alkoi Parkanon asemalle ajellen aamuyöllä 3.9. Sieltä nelikkomme hyppäsi junaan ja VR:n lakanoihin Rovaniemelle saakka (perillä kello 11.15). Rovaniemeltä matka jatkui pian bussilla Muotkan Ruoktulle Karigasniemen tien varteen – perillä olimme puoli kuuden jälkeen. Illalla elvyimme Ruoktun isännän Hans Niittyvuopion tarjoilemaa taimensoppaa syöden ja joenvarressa ulkoillen.

Seuraava tarina on kirjoitettu illalla nukkumaan mennessä puhelimeen lyhyesti näpytellen. Siitä on kirjoitusvirheiden korjailun lisäksi muokattu vain sen verran, että se olisi jossain määrin ymmärrettävä muillekin kuin kirjoittajalle itselleen.

4.9. sunnuntai

Peltojoki oikealla, vasemmalla kulkemamme polku. Taivas pilvinen, maisema syksyinen, ei kovin ruskainen vielä.


Hyvin nukuttu yö, matkan väsymykset pois. Kello 7 jälkeen väki alkoi heräillä ja puurovesikin pian porista, 9 jälkeen siviilikassit säilöön Hansille. Pitkään kuljettiin polkua Peltojoen eteläpuolta, lounastettiin puoliltapäivin. Jatkettiin matkaa hiukan joesta loitompana, ja suunnistajien arvio joenylityspaikan läheisyydestä piti paikkansa – hiukan vielä kuljettiin rantaa ennen kuin huomattiin merkit, joista matkalla kohtaamamme Inarista tullut reissaaja oli kertonut. Ylityspaikka oli helppo – liki suvantoa ja matalaa vettä pyöreiden kivien päällä, mutta sen verran leveä joki oli siinä kohtaa, että kylmä vesi alkoi pakottaa jalkoja. Koska ei satanut, raikkaiden jalkojen kuivaamisesta sai nauttia rauhassa.

Palattiin vielä alavirtaan Lahtisen viehättävälle pienelle kämpälle. Siinäpä oli seinässä säiden piiskaamaa puuta! Sisällä olisi kuulema ollut Sinuhe egyptiläinen luettavaksi. Lahtiselta polkua Alemmalle Harrijärvelle, johon emme vielä leiriytyneet, vaan jatkoimme ylemmälle. Siellä Timon mukaan oltiin oltu 9 vuotta sitten viimeinen yö. Itse en muistanut. Kaunis paikka, teltatkin löysivät paikkansa, vaikka maasto melko muhkuraista olikin. Jokin vesilintu ui ja siivilöi ruokaa nokallaan, myöhemmin illalla iso parvi pikkulintuja pyrähteli tunturi- ja vaivaiskoivuissa. Sää mitä mainioin. Vettä pirskotteli muutamaan otteeseen vähän, mutta todella vähän. Kello nyt 21.30.

5.9. maanantai

Vähän kuhmuraiset olivat yön petipaikat. Aurinkoinen lämmin aamu. Tuulinen viileä ilta, teltat laitettiin pystyyn juuri pienen sateen alkaessa. Reitti: Aamulla lähdettiin Ylemmän Harrijärven länsirannalta Luolikkokuruun, siitä tunturikoivikkoa lounaaseen. Oikealle jäi kohta pitkähkö Honkavuoman latvajärvi. Siitä muutaman puron päässä pidettiin lounastauko.

Jokin nimeämätön satula kuljettiin, maisema muuttui tunturiylängöksi/paljakaksi. Tuuli aika tavalla, mutta pidettiin tauko rinkkojen suojassa. Siinä tavattiin myös retkellä ollut nelihenkinen perhe. Ihan yksin ei siis olla kuljettu (eilen 2 ihmistä + koira Lahtisen kämpällä). Oli aika tavalla viileää, kun Paanneojan varteen leiriydyttiin. Ihmeesti kuitenkin pieni leiriliikkuminen (ja lisävaatetus) auttoivat, eikä koko iltaa tarvinnut viettää makuupussissa.

6.9. tiistai


Päivän sää: vaihteleva. Aamu valkeni tasaisen harmaana, mikä enteili sateista. Tuuli kuitenkin toi ja vei nopeasti sekä sateen että auringon. Aurinko lämmitti kovasti ja siinä samassa saattoikin alkaa sataa, ja tuuli oli melko hyinen. Päivän erityinen: Sateenkaari. Päivän sana: mänty. Mitä milloinkin oli ”tuon männyn” luona – reitti, vessa jne. Päivän eläin: lapintiainen. Porojakin nähtiin, sopivan kaukaa. Meitä oli varoitettu hirvaitten uhitteluajasta. Paanneojalta jonkin karttaan nimeämättömän töppyrän yli, yhytettiin postipolku, joka välillä hävisi – lounas syötiin rehevässä jokilehdossa. Sen jälkeen kohtuullisen vaativa kapean mutta vuolaan joen ylitys, ensin kapeampi haara tunturikoivunrunkosiltaa pitkin, sitten se kiikkerämpi kiveltä kivelle -osasto, ja sitten Urroaivin yli. Kaksi vastaantulijaa postireitillä juuri ennen kuin itse käännyimme sieltä kohti Cevrejohkaa. Tarpin suojissa mukava kokata illalla. Pyörre! (Hetken kesti ennen kuin muistin tuosta pyörre!-merkinnästä, että joen kivien välissä muljahteli hieno pieni häränsilmä.)

7.9. keskiviikko

Karua tunturiylankoa, taustalla muita pyöreälakisia tuntureita. Taivaalla pilviä, vain vähän taivasta näkyy.


Sää suosinut! Ei voi muuta tämän päivän jälkeen sanoa. Kylmä (lounais)tuuli mutta poutaa, usein aurinkoistakin – ilta upea. Aamulla tyyntä ja teltat kosteita, kylmää muttei pakkasta. Puolella väestä vilunväreitä ja heräilyä yöllä, vaatteiden lisäystä vaikka meidän mielestämme ei edes ollut niin kylmä että olisi periaatteessa tarvinnut palella. Päivän eläin: poro. Yhdellä tunturiylängöllä useita laumoja. Sarvipäät seurasivat meitä tarkasti katseella mutta johdattivat laumansa sitten toiseen suuntaan. Myös riekkoparvi nähtiin (pyrähti niitä parvi eilenkin). Muita ihmiskulkijoita: pari heppua ohitettiin kauempaa, pari ihmistä ja koiraa kulki myös illalla vielä jossain majapaikkapuron toisella puolella.

Heti aamulla puron/joen ylitys, kuivin jaloin. Kuljettiin pitkähkö matka mönkijäuraa poroaidan vieressä, sen alussa kahluu: Rátnojohka ja Stuorrávzi, josta pitkäkinttuisin loikkasi kuivin jaloin. Näiden jalkahoitojen jälkeen poroaidan portista upeaan lehtoon, joka oli punaisenaan ruohokanukanmarjoja. Hieno puro pudotteli vieressämme alas koko nousun ajan. Siitä itään Geatkrbassille, jota pistelimme eteenpäin pari kolme kilometriä ennen kuin parin kivihuipun vierestä laskeuduimme alas ja ylitimme vielä purosen ennen leiripaikkaa.

8.9. torstai

Yöpymispaikka retken paras – en tainnut juuri kääntyilläkään nukkuessa. (Vasta 4.50 kävin ulkona, oli jo päivä alkanut valjeta.) Kun telttaan palattua asettauduin toiselle kyljelle, edellinen ”nukkumapakara” ilmoitti itsestään, ja koko koipea hetken jomotti – ilmeisesti se koko yön paikallaan olo.

Tänään pystyin pakkaamaan kaiken alle 2 tunnissa! Olen käyttänyt 2 t 15 min kun aikaa on ollut.

Uskomattoman hieno sää. Koko viikon lämpimin päivä, suuri osa päivästä auringonpaistetta. Välillä kuljin paitahihasillani, ja ensimmäistä kertaa alkoi tehdä mieli uimaan. Tyydyttiin kuitenkin vain kerran huuhtomaan jalat. Aamulla tupsahdin suoraan Geatkebasajajoen ylityspaikalle, sieltä hetki kuljettiin jokivartta. Hieman jokivarsikosteikkovarvikkorämmintää, ja muun muassa koivun (ja vetäjämme Timon) avustamaa akrobatiaa yhden pikku-uoman yli. Leukakin otti vähän osumaa (toiseen) koivunrunkoon, kun piti varmistaa, etten horjahda veteen vaan maahan rähmälleni. Oltiin kuultu, että ”Nirvajoki on helppo kun ensin päästään sinne”. No niin se olikin… leveähkö mutta helpohko ylitys.

Vielä yksi ylitys kuivin jaloin, kuivan maan lounas (yleensä ruokailtiin virtaavan veden äärellä), samoin ylitys juuri ennen viimeiselle leiripaikalle tuloa. Loppumatkasta oltiin yhytetty karttaan piirretty polku (mönkijäura). Selkeä mutta ankea reitti. Leiripaikan liki hirvittävästi mustikoita (ylipäänsä marjoja oli retkellämme tosi paljon, myös juolukoita, puolukoita ja variksenmarjoja; myös pari karpaloa ja lakkaakin vielä tapasin). Kyllä niitä tulikin syötyä, enempi olisi varmaan ollut jo epäterveellistä! Viimeinen retki-illallinen syötiin auringonpaisteessa mutta niin se vain viileni tämäkin lämmin päivä. Otan takin päältäni ja kömmin makuupussiin.

9.9. perjantai (tämä on kirjoitettu marraskuussa)
Yöllä oli ollut pakkasta, maa ja teltat kuurassa, vesikassissa jäätä. Aamupalan ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen haikein mielin jätettiin retken viimeinen leiripaikka taaksemme ja seurattiin uraa, kunnes noin kolme kilometriä kuljettuamme tulimme asutuksen luo (välillä pysähdyttiin syömään puolukoita). Sieltä haettiin reitti tielle niin, että ettei tarvinnut kulkea kenenkään pihan läpi, ja alettiin ihmetellä missä kohdin noustaan bussiin. Varmuuden vuoksi soitettiin Eskelisen Lapinlinjoille ja saatiin kuulla, että kunhan ollaan tienvarressa ja viittilöidään kuljettajalle, hän ottaa meidät kyytiin, ja näinpä teki. Muotkan Ruoktulta nousi bussiin pari matkalla nähtyä kulkijaa. Päivällä, päiväkävelyllä ollessani maastosta palaili muuta aiemmin nähtyä väkeä.

Sauna ja kalasoppa maistuivat, ja Hansin tarinat. Unikin maistui mökin lakanoissa.

Lauantaina 10.9. noustiin Ruoktulta bussiin kello 11.15. Parkanossa 2.16, ja siitä kotiin… Öinen matkanteko (paitsi jos saa nukuttua) ei ole herkkua, mutta kauas on pitkä matka… ja reissu kokonaisuudessaan oli mitä mainion.

Terveisin ”Muuan kulkija”

Yhdistyksen kuulumisia vuoden 2023 alussa

Yhdistyksen ulkoilutoiminnassa on menossa vaihe, jossa lähiretkien ja -kävelyjen osallistujamäärät ovat kivassa kasvussa, osallistujia on ollut keskimäärin tuplasti edelliseen vuoteen verrattuna, myös uusia vetäjiä näissä tapahtumissa on ollut. Viikoittaiset maastopyöräilyt keräsivät viime vuoden aikana yli 800 pyöräilijää yli 50 tapahtumassa. Uusinta lajiamme, polkujuoksua, järjestettiin 23 kertaa, keskimäärin noin 10 juoksijan voimin per kerta.

Viime vuonna saimme kuulla kahden pitkäaikaisen latulaisen, Reino Kuuselan ja Veikko Järven poismenosta. Veikko oli yhdistyksen perustajajäsen, ja yhdistyksen toiminnassa mukana vielä 2010-luvun loppupuolella. Hän oli myös yhdistyksen kunniajäsen. Molemmat olivat innokkaita ulkoilijoita, toimivat pitkään yhdistyksen johtokunnassa, ja Reino muun muassa yhdistyksen sihteerinä parikymmentä vuotta.

Latulainen-jäsentiedotetta on julkaistu vuodesta 1981 alkaen. Jo pitkään tiedote on ilmestynyt vain kerran vuodessa. Viime vuosina tapahtumien ilmoittelu ”netissä” eli käytännössä ”some-sivuilla” on Porin Ladullakin ollut pääsääntöinen ilmoituskanava. Olemme tiedottajien kesken myös pohtineet tulevaisuuden vaihtoehtoa Latulainen-tiedotteelle, jäsenille sähköpostitse ilmestyvää uutiskirjettä, joita lähetettäisiin esimerkiksi neljästi vuodessa. Tämän pohdinta on vasta alkuvaiheessa. Joillakin yhdistyksillä tämä viestintätapa on jo käytössä. Paperisen tiedoteversion tekeminen on vielä ollut kohtuuhintaista, mutta postituskulut lehteä kohden ovat nousseet, jopa 10 prosentilla vuosittain. Halutessaan yhdistyksen jäsen voi estää paperisen lehden postittamisen itselleen, ja lukea se verkkosivuilta. Paperinen lehti toimitetaan muutoin jatkossakin.

                                                       Timo

Rahastonhoitajaksi yhdistykseen?

Porin Latu hakee jäsenistöstään seuraavaa rahastonhoitajaa nykyisen päättäessä pitkän uransa tässä roolissa tämän vuoden jälkeen. Tehtävänkuva käsittää yhdistyksen tilin kuukausittaista seurantaa ja laskujen vahvistamisia ja maksamisia. Tehtävä ei edellytä pankkitoimihenkilön ammattiosaamista tai paikkaa yhdistyksen hallituksessa. Ei edellytä sitoutumista vuosiksi, mutta mukavaa sekin olisi. Jos haluat auttaa tässä tehtävässä ulkoiluyhdistyksen toiminnan jatkumista, ota yhteyttä puheenjohtaja Timoon, p. 0400 531034 tai sähköpostilla: timpen.postit(at)pp.inet.fi.

Yhdistys neljättä kertaa keräämässä roskia

Lehti (Satakunnan Kansa 4.6.2022) kertoi ennusteesta, jonka mukaan muovijätteen määrä luonnossa kasvaa kaksin-kolminkertaiseksi lähitulevaisuudessa. Syynä mainitaan muovin kulutuksen lisääntymisen ohella heikko kierrätysaste, muttei sovi unohtaa roskaamisen merkitystä.

Porin kaupunki ja Pidä Saaristo Siistinä ry nostavat ”roskaamis-kulttuurin” esille yläkoululaisten avulla. Sadevesikaivojen koristelu aiheeseen liittyvien tarrojen avulla saa toivottavasti kansalaiset pohtimaan yhteisen elinympäristön viihtyisyyttä ja terveellisyyttä. Monet yhteisöt eri puolilla Suomea ovat viime vuosina ottaneet tavakseen ansiokkaasti järjestää ploggailu-tapahtumia, tai roskien keruukampanjoita ulkoilureiteillä, joki- ja merialueilla, uimarannoilla jne. Tämän tyyppisille tapahtumille tuntuu valitettavasti löytyvän koko ajan enemmän tarvetta. Jopa yksityiset henkilöt ”harrastavat” nykyään omatoimisesti roskien keruuta.

Porin Latu ry suoritti tänä keväänä tienpientareiden puhdistusurakan Porin alueen valtateiden varsilla. Urakka oli nyt neljäs viiden viime vuoden aikana. Tänä vuonna roskia kerättiin noin 120 jätesäkillistä, sekä suuri määrä muuta romua, jota ei voinut säkkeihin laittaa. Tupakkarasioita, pikaruoka-, makeis- ja einespakkauksia, ”take away” -mukeja, suojamaskeja, styroksi- ja muuta muovijätettä. Eli roskaa mikä lentää auton ikkunasta tai kuormalavalta, sekä tuulen muualta lennättämää. Mm. suurten marketti- ja kauppakeskittymien läheisyys lisää selkeästi tästä syystä roskan määrää tieojissa.

Satunnaisesti kouluissa järjestetään roskien keruutalkoita. Voisiko roskien keräys koskea enemmän myös aikuisia, ja olla jopa kansalaisvelvollisuus kuten maanpuolustus? Kaukomatkailijat kehuvat vuolaasti Singaporen roskattomia katuja, mikä lienee tiukkojen lakien ja roskaamisesta säädettyjen rangaistusten ansioita. Toimisiko tämä Suomessakin?

Roska väärässä paikassa lisää roskaamista, roskainen elinympäristö ei voi olla kenellekään miellyttävä ja se myös lisää luonnon ja ihmisen pahoinvointia. Vaikka roskia kerätään ympäristöstä työn tai tapahtumien merkeissä, ei roskaaminen ole kenenkään ”kansalaisoikeus”.

Timo Korhonen

Ohjaajaksi/retken vetäjäksi Porin Latuun?

Sinustako uusi Porin Ladun polkujuoksuohjaaja, vaellusopas, Muumien ulkoilukoulun ohjaaja, lumikenkäretken vetäjä tai sauvakävelyohjaaja.

Näihin kaikkiin ja noin 10 muuhun lajiin pääsee Porin Ladun kautta kouluttautumaan. Koulutuksessa lisäät lajituntemustasi, ja ohjaajana Ladun tapahtumissa kenties kartutat ryhmän johtamistaitojasi. Varmaa on että ulkoilet saman henkisessä porukassa ja saat mukavia kokemuksia. Lajikoulutus ja ulkoiluryhmien ohjaaminen voi olla myös muiden opiskelujesi tukena. Voit myös järjestää Ladun lajien puitteissa ulkoilutapahtuman, joka toimii vaikka opinnäytetyönä. Tukenasi on latuyhdistyksen kokeneet ulkoilijat, jotka ovat valmiit opastamaan ja auttamaan tarvittaessa. Lisätietoja koulutuksista suomenlatu.fi/ulkoile/koulutukset, sekä koulutukseen pääsystä Porin Ladun kautta, Timo p. 0400 531034.

Laadukas Porin Latu -pipo itselle tai lahjaksi

Pipovärejä, kuvassa oranssi, harmaa ja musta

Täytettyämme 50 vuotta hankimme erän laadukkaita pipoja sekä brodeerattuja Porin Latu -kangasmerkkejä vaikkapa reppuun tai takin hihaan. Osta omaksi tai lahjaksi!

Pipo on Suomessa valmistettu Sastan Muje-pipo, 100 % merinovillaa (mulesing-vapaa). Edessä on Porin Latu -brodeerausmerkki, takana Sastan merkki. Koko on yhdenkoon M.

Värit: musta, oranssi, oliivinvihreä ja keskiharmaa.

Hinnat: Pipo 37 euroa. Kangasmerkki 3 e.

Miten osto tapahtuu? Voit ostaa Pipon tai merkin useissa tapahtumissamme
1) käteisellä tai
2) maksamalla hinnan tilillemme FI58 1545 3000 1013 49, viite: 5005.
Meillä ei toistaiseksi ole käytössä Mobilepay.

tai postitse:
3) Tarvittaessa toimitamme pipon (tai merkin) postitse, jolloin veloitamme lisäksi postituskulut 4 e (pipo) tai 2,20 (pelkkä merkki tai useampi). Postitoimitukset vain ennakkomaksua vastaan. Sovi ennakkoon haluamasi väri, jottet maksa sellaisesta, mikä onkin jo loppuunmyyty. Sitovan varauksen voi tehdä joko viestillä Instagramissa, Facebookissa tai Anne Sankarille spostilla: ansanka(at)gmail.com. Kerro haluamasi määrä ja väri. Sovitaan myös siitä, miten toimitamme ostokset.

Valmistajan merkki takana (Sasta)